Kielisiä

Otsikko on sikäli pielessä, ettei tarkoitus ole lainkaan käsitellä siirtolaisia. Kaisan taannoinen teksti, jossa mainittiin Sauvon kirkonkirjojen kielimerkinnät, herätti jonkin hämärän muistikuvan. Vasta nyt ehdin tarkistamaan asiaa. Muistelin nimittäin nähneeni tekstin "svensk" seurakunnan rippikirjoissa, jopa esivanhempieni kohdalla. Toden totta, siellä teksti oli esiäitini nimen perässä. Merkintöjä on tuossa rippikirjassa (1777 - 1782) siellä täällä, korkeintaan muutama sivulla. Kun Wikipedia tietää 2,5 %:n kunnan asukkaista olevan nykyisin äidinkieleltään ruotsinkielisiä, voisi ajatella heitä 1700-luvun lopussa olleen hiukan enemmän. Tilastoja minulla ei ole enkä ruvennut niitä myöskään rippikirjoista laatimaan.

Pariskunnasta Mikko näyttäisi olevan suomenkielinen, Brita ruotsinkielinen. Myöhemmin Turussa he kuuluivat ruotsalaiseen seurakuntaan. Todellisuudessa he ehkä olivat kaksikielisiä. Ainakin toisen piti sitä olla, koska oletettavasti avioliitossa sentään joku sana vaihdettiin. Kun tytär avioitui täysin suomenkieliselle paikkakunnalle, muuttivat vanhemmatkin sinne.

Kaksikielisyys ei varmaan ole mikään nykyajan ilmiö. Eiköhän kielirajan yli ole aina avioiduttu. Lisäksi vaikkapa käsityöläisammateissa oli varmaan hyvä osata molempia kieliä, jos niitä seudulla puhuttiin. Tutkimuksissa tuli kerran vastaan 1800-luvulla rakennusmestari, joka vanhoilla päivillään väitti äidinkielensä olleen ruotsi. Kotoisin hän oli Kaustisilta eikä oikein mikään suvussa paljasta ruotsinkielisyyttä. Hän itse vaihtoi sukunimensä suomenkielisestä kotitilan nimestä ruotsinkieliseksi. Hänen veljensä käyttivät kotitilan nimeä. Rakennusmestari kiersi Suomea ja vähän muitakin maita eri työkohteissa ja asettui lopulta Ylitorniolle. Suomen kielikin siis sujui. Lapset solmivat avioliittoja suomenkielisten kanssa, joten perhettä voinee pitää kaksikielisenä.