Mikä on suosikkiaikasi historiassa?

En kuulu niihin, joiden mielestä ennen oli kaikki paremmin. Olen täysin tietoinen siitä, että nykyaika on avannut minulle henkilökohtaisesti lukuisia sellaisia mahdollisuuksia, joista naiset saattoivat aiemmilla vuosisadoilla vain uneksia. Tämä ei kuitenkaan ollut aiheeni. Otsikon kysymys liittyy siihen, että palaan useimmin tietyn ajan tutkimiseen. Tuo aika alkaa 1800-luvun loppupuolen teollistumisesta ja jatkuu sotiin saakka. Varsinaista sotahistoriaa en ole koskaan harrastanut, mutta ihmisten elämä sodan aikana kyllä kiinnostaa.

Jos mietin, miksi juuri tuo aika on minulle niin keskeinen, löydän muutamia selkeitä syitä. Ajanjaksoon sisältyy suuria muutoksia, ehkä murroksiakin. Mainitsin jo teollistumisen, joka merkitsi samalla laajamittaista muuttoa maalta kaupunkiin. Lisäksi alkunsa saivat monet poliittiset ja muut liikkeet, jotka vaikuttavat vielä tänä päivänä. Näen niissä eräällä tavalla kansalaisyhteiskunnan synnyn. Sota 1918 sekä talvisota ja jatkosota olivat traagisia, mutta näin jälkeenpäin kiinnostavia tapahtumia.

Kuten olen monta kertaa sanonut, ovat esivanhempani olleet tuiki tavallisia maaseudun asukkeja. Mainitulta ajalta heistä alkaa löytyä jo muutakin kuin pelkät väestörekisteritiedot. He ovat kirjoittaneet kirjeitä, tulleet mainituiksi sanomalehdissä, päätyneet kuolleina tai kaatuneina sotatietokantoihin ja tulleet kirjatuiksi monenlaisiin luetteloihin kansakoulujen matrikkeleista lähtien. Joku voi olla sitä mieltä, että tällaiset lähteet antavat vinoutuneen kuvan sukulaisten elämästä. Voi olla, mutta parempi sekin kuin jokin satunnainen oikeusjuttu aiemmilla vuosisadoilla.

Kansakoulukuva 1920-luvulta. Lähde: wikimedia

 
Näiden lähteiden ja muutenkin saatavana olevan moninpuolisen ajankuvauksen pohjalta pystyn paremmin eläytymään sukulaisteni elämään kuin jonkun 1700-luvulla niityn palasesta oikeutta käyneen esi-isän kohdalla. Omien muistikuvieni ja kuulemieni kertomusten pohjalta tiedän suurin piirtein, mitä sukulaiseni tekivät heinäpellolla kylvöheinää korjatessaan. Minun on vaikeampi kuvitella niittyheinän keräämistä alkeellisin apuvälinein joskus 1700-luvulla. Sama pätee moniin muihinkin arjen töihin. Pystyn näkemään sukulaiseni kiertokoulussa opettelemassa lukemaan. Sitä, miten asia hoitui vaikka 1700-luvulla, en oikein sieluni silmillä hahmota.