Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen jäsenille on varsin hyvin tarjolla 1900-luvun alun rippikirjatietoja Pirkanmaan seurakunnista. Huomasin taannoin, että pääsen muutamassa sukuhaarassa pitemmälle (siis nykyaikaa kohti) kuin aikoinaan sukua mikrokorteilta tutkiessani. Olenkin viime päivinä tehnyt helppoa tutkimusta, päivttänyt viime vuosisadan alun tietoja. Tässä pieni katsaus.
Jos aikooo saada kaikki tiedot tarkistetuiksi, pitäisi ajanjaksolta olla olemassa rippi- ja historiakirjat sekä muuttaneiden luettelot. 1900-luvun alussa liikuttiin suhteellisen paljon paikkakunnalta toiselle. Henkilöiden etsiminen pelkästään rippikirjan varassa on suhteellisen työlästä. Jos perheeseen syntyy lapsia, voi kastettujen luettelon selaamisesta olla apua paikantamisessa. Kuulutettujen luettelo voi melko hyvin korvata vihittyjen luettelon. Aika harva tuli viime tingassa katumapäälle.
Sadan vuoden säännön puitteissa parhaiten näyttää Pirkanmaalla digitointi edenneen Akaan, Harjavallan, Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämsän, Kiikoisten, Kiukaisten, Kurun, Lempäälän, Parkanon, Ruoveden, Sääksmäen ja Vesilahden seurakunnissa. Niissä on valmiina viimeisin mahdollinen rippikirjajakso ja myös historiakirjat ja muuttaneiden luettelot yltävät suunnilleen samaan aikaan.
Jotain vielä puuttuu Honkajoen, Jämijärven, Kangasalan, Karkun, Huittisten, Oriveden, Karvian, Kiikan, Lavian, Mouhijärven, Sahalahden, Suodenniemen, Tyrvään, Viljakkalan, Virtain ja Ylöjärven seurakunnista. Niissä joko seuraavakin rippikirjajkso olisi jo vapautunut tai sitten yksittäisiä luetteloita puuttuu. Ylöjärvi voisi olla tuossa täydellisten listassakin, mutta kun vihittyjen luettelo päättyy vuoteen 1901, niin laitetaan nyt tähän kategoriaan.
Hiukan heikommin asiat ovat Kuhmalahden, Messukylän, Pirkkalan, Suoniemen, Tampereen (tuomiokirkkoseurakunnan), Teiskon ja Tottijärven seurakuntien osalta. Niissä puutteita on enemmän.
Älköön tätä pientä luokitteluani tulkittako kritiikiksi. Tiedän, että digitointi tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Olen kiitollinen ahkerille digitoijille, jotka ovat helpottaneet kovasti sukutukimuksen tekemistä. Sitä paitsi tiedän muutaman seurakunnan (ei tosin Pirkanmaalta), jotka ovat pitäneet jopa 1800-luvun lopun kirjojen mikrokortit itsellään. Niitä ei ole edes maakunta-arkistossa saatavana. Tuskinpa niitä on kukaan voinut digitoidakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti