Hajamietteitä henkikirjoista 1/2

Täsmennyksenä, että nyt on kyse lähinnä  Mouhijärven 1600-luvun henkikirjoista. Muutaman kerran otin katsoakseni, minkä ikäisenä kastettujen luetteloon merkitty talon tytär tai poika ilmestyi henkikirjaan. Tarkistin, ettei lapsi ollut kuollut  pienenä eikä perhe ollut antanut nuoremmalle sisarukselle samaa nimeä. Ihan 100-prosenttista varmuutta tämä menettely ei anna, mutta ainakin yritetty on. Sain sen käsityksen, että nuoret merkittiin henkikirjaan ensimmäisen kerran suunnilleen 17-vuotiaina. Muistaakseni virallisesti näin olisi pitänyt tapahtua jo 15-vuotiaana. En tiedä, oliko henkikirjoittajalla käytössään kastettujen luettelo tai millä systeemillä hän henkirahoja keräsi.

Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään sitä vastaan, että talon nuorison iät ilmoitettiin vähän alakanttiin. Ja jos perheeseen syntyi toistakymmentä lasta, ei todellista syntymävuotta aina ollut helppo muistaakaan. Henkikirjoittaja ei kaiketi kiertänyt joka talossa. Riittikö siis perheenpään ilmoitus ruokakunnastaan? Pitikö lapset tuoda näytille? Entä jos ei kastettujen luetteloita ollut?

Onhan tietysti mahdollista sekin, että 15-vuotias oli laitettu naapuritaloon palvelukseen. Eipä häntä sieltä muiden etunimellä mainittujen renkien ja piikojen joukosta tunnista. Näistä epävarmuustekijöistä johtuen rupesin laskemaan henkilölle arvioidun syntymävuoden vähentämällä 16 vuotta siitä vuosiluvusta, jolloin hänet ensimmäisen kerran merkittiin henkikirjaan. Näin syntymävuosista sai arvioita, jotka tarkkuudessa tuskin häviävät kuoliniän perusteella lasketuille.

Heidät löytäisi jo kirkonkirjoistakin. Severin Falkman 1882, Talonpoikaisnainen ja -tyttö Ruokolahdelta, wikimedia

Sukulaisuussuhteita piti katsoa aika tarkasti, erityisesti tilanteessa, jossa tila siirtyi isältä pojalle. Saattoi olla, että naimattoman nuoren isännän äiti (tai äitipuoli) tuli joskus merkityksi tämän vaimoksi ja sisarukset hänen lapsikseen. En tiedä, oliko kyse kopioinnista vai rippikirjoista poikkeavasta logiikasta. Henkirahaa maksamattomia ei vielä tuolloin kirjattu, ainakaan niissä pitäjissä, joita olen nyt katsellut. Olihan vanhaemäntä tietysti entisen (vielä elossa olevan) isännän vaimo ja sisarukset yleensä hänen lapsiaan. Henkikirjoja kannattaa seurata vuosi vuodelta. Siltikin jonkun vain pari kertaa kirjatun ja sitten muualle muuttavan asema voi jäädä epävarmaksi.