Kyllähän rautatietä tuohon aikaan rakennettiin ja seppiäkin luultavasti rakennustöissä tarvittiin. Vuorossa taisi noina vuosina olla rata Riihimäeltä Pietariin. Nälkävuosina liikkuneet kulkutaudit tappoivat paljon myös ratatyöläisiä. Olisiko Henrik kohdannut matkansa pään pian työmaalle tultuaan? Se voisi selittää, miksei mitään tietoa hänen kohtalostaan tullut kotiseurakuntaan. Muutenhan 1800-luvun loppupuolella elettiin aika vakiintuneissa oloissa ja viesti kuolemasta olisi varmaan saavuuttanut Vesilahden. Harmittaa tuo himmeä teksti. Onhan se hiukan noloa, kun ei 1860-luvun tekstistä saa selvää.
Lähde: pixabay
Nämä minun Packalenini olivat varsin tavallista väkeä: käsityöläisiä, torppareita, maatyöläisiä. Yritin etsiä Henrikiä Historiallisesta sanomalehtikirjastosta. Jos vaikka vaimo olisi kaipaillut häntä lehti-ilmoituksella. Ei kuitenkaan tärpännyt. Packaleneista on kyllä vaikka kuinka paljon juttua lehdissä, mutta he ovat yleensä hiukan "hienompiin" sukuihin kuuluvia. En ole tarkistanut, onko ratatyömailta esimerkiksi palkkaluetteloita olemassa. Ei sellaisen selaaminen kovasti edes houkuttele. Toistaiseksi annan siis mielikuvitukseni laukata Henrikin kohtalon suhteen.
Kyllä se rautatieltä näyttää tuo sana minunkin silmissäni. Samalla sivulla alempana on samanoloinen rivi vähän selvempänä.
VastaaPoistaRautateille lähteneet ja heidän tietonsa kiinnostavat minuakin kovasti. Yksi esi-isä kuoli rautatiellä nälkävuosien aikaan, mutta siitä ja radalla hautaamisesta tuli tieto kotiseurakuntaan (Lammi). Kiinnostaisi kuitenkin saada selville, missä hän oli ratatöissä ja minne haudattiin, mutta en ole vielä keksinyt, mistä radanrakentajien tietoja tuolta ajalta edes voisi olla.
Olen joskus Vakasta katsellut kaikenlaista rautateihin liittyvää, mutta vastaan ei tullut mitään noin vanhoilta ajoilta.
Poista