Miten syrjäkylien ihmiset tiesivät milloin oli joulu?

Tuo kysymys nousi mieleeni joulun aikoihin, kun välillä joutui miettimään, mikä viikonpäivä oli menossa. Vilkaisu kännykkään tai tietokoneeseen kertoi tilanteen. Mutta jos otetaan ajankohdaksi vaikka 1600- ja 1700-luvut, niin tavallisella kansalla ei tainnut olla kalentereita käytössään. Erilaisia, lähinnä pyhimysten mukaan nimettyjä päiviä kyllä oli pitkin vuotta ja ne olivat kai aika tärkeitä, jos vanhoihin sanontoihin on uskomista. Mutta niitä koskee sama kysymys: mistä syrjäkylän asukas tiesi, oliko mikkelinpäivä eilen vai tänään.

Papeilla kai oli jonkinlaisia kalentereita apunaan kirkkovuotta seuratessaan. Kirkonkyläläiset ja lähikylien asukkaat saattoivat käydä kirkossa päivittämässä ajanlaskunsa. Mutta entä ne, joilla kirkolle oli kymmeniä kilometrejä, kenties hankalaa taivalta, jota ei kaikkina aikoina pystynyt edes kulkemaan?

Ihan teoreettisesti voisi tietysti ajatella jonkinlaista tukkimiehen kirjanpitoa päivistä. Puukolla viiva puukappaleeseen ja seitsemäs aina poikittain. En kuitenkaan muista tällaista missään nähneeni. Luulisi, että joku olisi säilynyt jossain vanhan talon ullakolla. Ja vaikka tällainen olisikin ollut käytössä, pitäisi silti esimerkiksi pääsiäisen ajankohta jotenkin tietää. Tasauspäivä ja täysikuu kun voivat sattua hankalasti lähekkäin. Eikä kevätpäiväntasausta ole kovin helppo määrittää ihan vain päivän pituutta ihmettelemällä.
Oletan, että jotenkin tieto kulki kirkonkylältä eteenpäin syrjäkylille saakka ihmisten mukana. Joku kulkija tai ainakin naapurikylässä pistäytyjä aina oli. 

Tällainenkin tukkimiehen kirjanpito on wikimedian mukaan jossainpäin maapalloa käytössä.

Sukututkijan ei siis ehkä kannata murehtia, jos ei epäselvästä merkinnästä saa ihan tarkkaa syntymä- tai kuolipäivää esivanhemmalleen. Kellon ja kalenterin puuttuessa sitä ei ehkä tarkasti tiedettykään. Pappi toki tiesi kaste- ja hautauspäivän, jos vain muisti merkitä sen ajallaan kirjoihinsa.