Hajamietteitä henkikirjoista 2/2

Naiset esiintyvät henkikirjoissa usein pelkillä etunimillä. Niinpä on hyvin mahdollista, ettei esiäidin patronyymi koskaan selviä, jos historiakirjoja ei aikakaudelta ole. Kirkontilejäkin kannattaa yrittää tutkia, vaikka useimmiten niissä ei ole naisista edes sitä etunimeä. Jonkun vaimo tai äiti on kuollut ja sillä hyvä. Ellei tämä esiäiti sitten ole tullut sakotetuksi jostakin. Tuomiokirjoistakin voisi olla apua, mutta harva kai ryhtyy niistä nykyisillä vähäisillä hakemistoilla pelkästään patronyymiä etsimään. No, joka tapauksessa olin iloinen, kun Mouhijärven joissakin varhaisissa, muistaakseni 1630- ja 1640-luvun henkikirjoissa oli vaimoillakin patronyymit.

Joskus joutuu miettimään tulkintaa pitempään. Erään tilallisen ensimmäinen vaimo oli selvästikin Beata, sitten oli pariin peräkkäiseen henkikirjaan kirjattu Brita ja sen jäkeen taas Beata. Onko kyseessä a) kirjaajan virhe vai b) kolme peräkkäistä vaimoa Beata, Brita ja taas Beata. Kumpikin mahdollisia, mutta a-vaihtoehto ehkä tässä tapauksessa todennäköisempi. Vähän samantapainen tilanne syntyy, jos vaimo välillä puuttuu yhden vuoden henkikirjasta. Oliko miehellä mahdollisesti kaksi Walborg-nimistä vaimoa?

Jos nainen kulkee henkikirjassa merkinnällä mor, ei siitä välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että hän olisi tilallisen äiti. Voi olla myös äitipuoli. Pitää tarkistaa. Kuka olikaan hänen isänsä vaimo hänen arvioituna syntymäaikanaan? En myöskään lähtisi esittämään, että miniä tai vävy on naapuritalosta pelkästään sillä perusteella, että sieltä katoaa samanniminen tytär tai poika samana vuonna kuin uusi tulokas ilmestyy taloon. Sen sijaan avioitumisvuotta tuota kautta voi hakea, jos miniän tai vävyn alkuperä selviää muuta kautta.

Kokonaisen talon häviämiseen henkikirjasta voi olla syynä autioituminen. Ei kuitenkaan aina. 1660-luvulla(?) tapahtui kirjaamisessa muutoksia. Aiemmin tilat kirjattiin sen mukaan, mihin niiden verot käytettiin. Niinpä samaa kylää saattaa olla useammassa  paikassa. Tuolloin siirryttiin kylittäiseen kirjaamiseen. Kannattaa siis varhaisissa henkikirjoissa varalta tarkistaa koko pitäjä. En tiedä, oliko sama tyyli kaikkialla, mutta ainakin Ylä-Satakunnan alisessa kihlakunnassa muutos näkyi selvästi.




Laviaa vuoden 1657 henkikirjassa. Lähde: Digitaaliarkisto