Herjattiin sitä ennenkin

En kauheasti seuraa verkkokeskusteluja, en ainakaan sellaisia, joissa aihe on kovin tunteita herättävä. Siitä huolimatta silmiin osuu toisinaan melkoisia riman alituksia. Suoranaista haukkumista ja nimittelyä. En silti usko, että suomalaiset olisivat tässä suhteessa kovin paljon muuttuneet huonompaan  suuntaan. Tekniikan kehitys vain tarjoaa mahdollisuuden työntää törkeydet kaikkien nähtäville. Harvempi viitsi ostaa postimerkkiä ja lähettää haukkumakirjettä jollekin, jonka toimintaan oli tyytymätön. Sitäkin toki tapahtui. Nyt tekstinsä saa someen ihan ilmaiseksi.

Sukuuni kuuluneet ovat kyllä olleet käräjillä vastaamassa nimittelyistään. Aika suosittua tuntui olleen toisen nimittely koiraksi. Ainakin yksi esi-isäni oli tällaisesta syytettynä. Ja poiminnat Oriveden tuomiokirjoista löytävät peräti 16 (jos oikein laskin) tapausta, jossa toista on haukuttu tai väitetty haukutun koiraksi. Täsmennyksiäkin löytyi: verikoira, musta koira, nälkäinen koira ja saksalainen koira. Suosittua oli myös käyttää sanaa "hundsvott". Nyt vasta tajusin, että meidän hunsvottimme liittyy ruotsin koira-sanaan. Suhteemme koiraan on tainnut muuttua. Kun niitä nykyisin pidetään melkein perheenjäseninä, harvalla kai tulisi mieleen haukkua toista koiraksi. Aiemmin eläimen arvostus lienee ollut heikompi. 

Jätän tästä pois nykyisinkin käytössä olevat loukkaavat ilmaisut. Niissä ei ole mitään uutta, mitä nyt v-alkuista sanaa oli lisämääreillä väritetty. Orivedellä on kiukun kohdetta nimitelty myös kelmiksi, nartuksi, pyöveliksi, murhamieheksi, nylkyriksi, maanpetturiksi (edellisestä kuninkaasta), varkaaksi, kanaljaksi, kaljatynnyrintapiksi ja konnaksi. Ymmärtämättä jäi, mitä ilmaukset "skråfoss" ja "du är wärre än en oruocko" tarkoittivat. Linnunpelätin ja ruokoton?


Kuvalähde: pixabay