Sukututkijan ergonomiaa

Hiljattain jouduin seuraavaan tilanteeseen eräässä arkistossa: mikrokortinlukulaite aseteltuna tietokonepöydälle ja sinänsä ihan hyvä työtuoli. Paitsi, ettei tuoli sopinut pöydän syvennykseen eikä lukulaitetta uskaltanut siirtää pöydän reunaosalle, joka vaikutti olevan enemmänkin näppäimistöä varten. Jotenkin siinä muutaman tunnin sinnittelin, onneksi tutkittavaa ei ollut kovin paljon. Paikat olivat kyllä jumissa jälkeenpäin.

Arkistolaitoksen tutkijainsaleissa - ainakin niissä, missä olen käynyt - ergonomia on kohtuullisen hyvin otettu huomioon. Työtuolia pystyy yleensä säätämään ja pöydillä on kylliksi tilaa asiakirjoille. Hiukan heikompi tilanne voi olla tietokoneiden ja lukulaitteiden luona. Oma läppäri ei aina oikein sovi niin, että sillä voisi tehdä muistiinpanoja saamatta niskojaan kipeiksi. Sama pätee kirjastojen vastaaviin laitteisiin.

Jos tekee tutkimusta vieraalla paikkakunnalla, joutuu tavallisesti majoittumaan jonnekin. Usein haluaisi illalla joko valmistautua seuraavaan päivään arkistossa tai käydä läpi kuluneen päivän löytöjä. Majapaikkojen pöytien ja tuolien tilanne vaihtelee aika tavalla. Ymmärrän vaatimattoman tason, jos majoitun halvalla. Sen sijaan ihmettelen tavallisia hotellihuoneita. Miten työmatkalaiset oikein tekevät niissä hommiaan? Kunnon työpistettä ei tahdo löytyä. 

Nyt te tietysti luulette, että minulla on kotona  sähköinen säädettävä pöytä ja huipputyötuoli. Ei ole, ihan tavallisia ne ovat. Kuitenkin aikojen kuluessa jotenkin valikoituneet omien mittojeni mukaisiksi.


Tällainenkin kelpaisi, kun pöydän korkeus olisi oikea. Lähde: pixabay