Makaronivelliä ja karjalanpiirakoita

Ihan kaikki pakolaiset eivät ole ihastuneet suomalaiseen (tai ainakaan oululaiseen) kouluruokaan. Syitä on sen verran pohdittu jo julkisuudessa, ettei niistä tässä enempää. Mitähän mahtaisivat nykynuoret - niin suomalaiset kuin irakilaisetkin - tuumata, jos heidän eteensä tuotaisiin 50-luvun kouluruokaa? Makaronivelliä, makkarasoppaa... Hernekeitto taitaisi olla samaa kuin nykypäivänä. Muuten liikuttiin keitto- ja vellilinjalla ihan koulukeittolan varustelun takia. Vihannekset eivät vielä kuuluneet ruokavalioon. Makkarakeitto sisälsi vain perunoita ja halvinta lenkkimakkaraa.

Emme me olleet kotonakaan tottuneet mihinkään gourmet-aterioihin (sanaa ei edes tunnettu tuon ajan maaseudulla). Läskisoosia tai silakkaa tuli aika usein pöytään. Jos saatiin paistettua ryynimakkaraa, oli meidän lasten mielestä pieni herkkuhetki. Lihapullat olivat varsinaista juhlaruokaa. Kyllä kai järvikalojakin joskus syötiin, mutta harvemmin. Kalastusta taidettiin harjoittaa vain kutuaikaan. Keitoista muistan kaalikeiton, hernekeiton ja klimppisopan. Nälissään ei tarvinnut olla, jotain suuhunpantavaa oli tarjolla. Aterioiden tarkoitus oli tehdä kylläiseksi ja antaa energiaa raskaaseen työhön. 

Edellisellä vuosikymmenellä satakuntalainen ruokakulttuuri oli kohdannut karjalaisen, kun evakot asettuivat asumaan kyliin. Oli siinä paikkakuntalaisilla ihmettelemistä, kun karjalaisemännät leipoivat piirakoitaan. Vierailut siirtolaisperheissä tutustuttivat meidät lapsetkin niihin. Erityisesti on mieleeni jäänyt herkullinen rahkapiirakka, jota Karjalasta tullut naapurintäti usein teki, kun oli kutsunut vieraita. Kotona ei oikein sen kehumisesta tykätty, sen verran epäluuloja heimojen välillä oli. Vielä 50-luvulla satakuntalaiset pysyttelivät omissa perinteisissä ruuissaan. Vasta seuraava sukupolvi otti vaikutteet vastaan.

Mämmi kuului satakuntalaiseen perinteeseen. Lähde: "Mämmi". Licensed under CC BY-SA 3.0 via Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:M%C3%A4mmi.jpg#/media/File:M%C3%A4mmi.jpg