Hammashoitoa

Historiallisessa sanomalehtikirjastossa lehtiä selaillessani sattui silmiin suuveden mainos. Tuotteen luvattiin pitävän hampaat ja ikenet kunnossa ja tietysti tekevän hengityksestä raikkaan. Merkki taisi olla Ainol, jos en ihan väärin muista ja ajankohta 1900-luvun alku. 

Hammashoito ei tuohon aikaan tainnut olla kovin kummoisella tolalla. Tavallinen kansa tuskin harjasi hampaitaan. Vaikka karkkeja ei syöty nykytahtiin, sen verran makeaa ravintoon jo sisältyi, että hampaat yleensä reikiintyivät. Hammassärkyä koetettiin parantaa monilla tavoilla, kuten laittamalla reikiintyneeseen hampaaseen jotain väkevänmakuista ainetta. Yleensä hammas ennemmin tai myöhemmin irtosi tai kiskottiin pois.

Vanhempani ja muut samanikäiset ovat kertoneet, miten ientulehdus vei hampaat melko nuorena. Heiltä reikiintyneet hampaat kiskoi hammaslääkäri. Tietämys hampaiden hoidon tärkeydestä oli hämmästyttävän huonoa vielä 30-luvulla. Läheskään kaikilla ei liene ollut edes hammasharjaa. Useimmilla 80-vuotiailla ja sitä vanhemmilla taitaa olla tekohampaat.

Omaa ikäluokkaani on sitten jo valistetty hampaiden harjaamisesta. Hampaiden pesu kuului perushygieniaan. Kansakoululaisten hampaita myös tarkastettiin. Hammaslääkäri oli melko kiukkuinen tapaus, mutta tehtävänsä hän kyllä hoiti. Oppikoululaisille ei ollut ilmaista hammashoitoa. Monille kävikin niin, että hampaita oli varaa hoidattaa vasta edullisessa opiskelijaterveydenhoidossa. Oikomishoidoista, fluorauksista tai muista hienouksista emme olleet koskaan kuulleetkaan. Ne olivat seuraavien ikäluokkien juttuja. Ikäisilläni on yleensä omat hampaat, monilla vähän aukolliset, ehkä silloilla tai implanteilla autettuna.