Taas löytyi aukkoja niin kutsutusta sivistyksestäni. Ne koskevat omistusta avioliitossa eri aikoina. En nyt tähän hätään edes yritä paikata aukkoja. Mutta lupaan katsella kirjastosta sopivaa kirjaa asian korjaamiseksi. Toki tiedän, että vanhempaakin lainsäädäntöä löytyy verkosta. Jospa joku olisi perehtynyt juuri omistussuhteisiin.
Olen 1900-luvun alkupuolen lehdissä monesti nähnyt ilmoituksia, joissa mies tai nainen ilmoittaa, ettei vastaa puolisonsa tekemisistä eikä erityisesti tämän veloista. Vielä 30-luvulla muistelen tällaisia ilmoituksia olleen lehdissä. Usein tilanteeseen tuntui liittyvän puolison häipyminen omille teilleen. Mietitäänpä hetki tilannetta. Puoliso ottaa ja lähtee. Lainailee rahaa elämiseensä tai muuhun tarkoitukseen eikä pystykään maksamaan takaisin. Oliko siis olemassa vaara, että yhteinen asunto (jos sellainen oli) tai muuta yhteistä omaisuutta otettiin velan maksamiseksi? Voiko toinen puolisoista käyttää yhteistä omaisuutta lainan vakuutena toisen tietämättä? Onnistuiko sellainen sekä mieheltä että naiselta? Kiinteä omaisuus taisi olla yleensä miehen nimissä. Tosin vanhoissa lainhuutoasiakirjoissa on useimmiten molempien puolisoiden nimet.
Olen nähnyt yhden avioehtosopimuksen vuoden 1910 paikkeilta. Siinä lesken (naisen) kiinteä omaisuus jäi pelkästään hänen hallintaansa, kun hän solmi uuden avioliiton. Avioeroja on tuolta ajalta niin vähän, ettei minulla ole tietoa, miten omaisuus siinä tilanteessa jaettiin. Jotain merkitystä oli varmaan sillä, kumpi katsottiin eroon syypääksi.
Mutta miksi ilmoittaa lehdessä? Vapauttiko ilmoitus vastuusta? Vai toivottiinko, ettei puoliso saisi lainatuksi rahaa, kun ihmiset tietävät tilanteen? Aika ikävää on varmaan ollut kuulutella asioitaan julkisuudessa.
Hyvä kysymys! En osaa vastata, mutta vastaavia ilmoituksia on 1800-luvun puolellakin ja 1700-luvulta olen löytänyt ilmoituksen, jossa isä sanoutuu alaikäisen poikansa ottamista veloista.
VastaaPoistaMahtoikohan kyseessä olla jonkinmoinen kirkonkuulutuksen jatke? Eli omassa seurakunnassa oli kirkossa kuulutus, muita yritettiin tavoittaa lehti-ilmoituksella. Mutta se ei tietysti vastaa kysymykseen, mitä hyötyä tiedottamisesta oli.
Poista