Väärä mies ja rippikirjat hukassa

Siikaisten Otamolta avioitui Kreetta Mikontytär pomarkkulaisen Rossin talon pojan Juho Juhonpojan kanssa 1786. Siispä katsomaan Pomarkun rippikirjoja. Rippikirjat näyttävät alkavan vasta vuodesta 1804.  Rossilla (taloja on tuossa vaiheessa kaksi) on tuolloin emäntänä Kreetta Mikontytär, syntymäaikakin täsmää ja varmemmaksi vakuudeksi seuraavissa kirjoissa on mainittu Siikaisten Otamo. Oikea henkilö siis. Mutta isäntänä ei ole Juho, vaan Matti Eliaanpoika. Jaahas, mistä löytäisimmekään Pomarkun edeltävät rippikirjat?

Emme valitettavasti mistään. Ne ovat palaneet Noormarkussa 1918 osana Noormarkun kirjoja. Kun aikansa tutkii Pomarkun ja Noormarkun lisätietoja HisKistä, tämä tieto sieltä löytyy. Myös Genoksen artikkelista asia selviää. Onneksi Pomarkun omat rippi- ja historiakirjat sentään alkavat 1800-luvun alusta. Jostain syystä en ole aiemmin törmännyt näin pitkään jaksoon puuttuvia kirkonkirjoja. Toki tiedän, että on muitakin seurakuntia, joissa tilanne on vastaava. Silti olo on hiukan kynsille lyödyn tuntuinen.

Seuraavaksi katsomaan paljon epätarkempia henkikirjoja. Kun olen onnistunut palauttamaan mieleeni, miten henkikirjat löytyivätkään Vakasta, saan ne Digitaaliarkistosta esille. Onneksi useimpien henkikirjojen alkulehdillä on koneella kirjoitettu sisällysluettelo, josta saa osviittaa, mistä kohtaa Noormarkun osana olevaa Pomarkkua kannattaa hakea. Tutkimus vuosilta 1786 - 1800 paljastaa, että Juho Juhonpoika on kuollut vuoden 1788 aikoihin. Kreetan avioliitto on siis kestänyt vain pari vuotta. Matti Eliaanpoika on tullut isännäksi viimeistään 1790. Leskeyskään ei siis ole ollut pitkä.

Kun Kreetta Mikontytär on vain tutkimukseni sivuhaaraa, halusin esille pelkästään syntymä-, vihki- ja kuolinajan sekä puolison/puolisoiden syntymä- ja kuolinajan. Osittain epätarkoiksi ne nyt sitten puuttuvien rippi- ja historiakirjojen takia jäävät. Henkikirjojen tarkkuus ei oikein tyydytä pedanttista sieluani.