Koulumatka - ei kenenkään vastuulla?

Lehdet julkaisivat 9.9 Opetushallituksen opetusneuvos Eero K. Niemen kannanoton siitä, kenen vastuulle koulumatkat kuuluvat. Selvennykseksi sanottakoon, että nyt puhutaan peruskoulusta. Kuinka hyvin opetusneuvoksen (ja opetushallituksen?) kanta tuli lehtijutuissa esille, on vaikea sanoa. Paljon käytännönläheisemmältä hän kyllä olisi saanut kuulostaa. Nyt useimmille varmaan syntyi vaikutelma, ettei kukaan ole vastuussa koulumatkoista.

Kaikille lienee selvää, ettei jokaisen lapsen koulumatkalle millään löydy aikuisen valvovaa silmää. Sellaisia resursseja ei yksinkertaisesti ole. Koulumatkan liikenneturvallisuus on kunnan ja poliisin vastuulla. Poliisi valvoo liikennettä sikäli kun ehtii. Kunnan opetustoimi taas päättää, kenelle kuuluu koulukuljetus vaarallisen koulumatkan vuoksi. Liikenneturvallisuuden parantamisesta, esimerkiksi korotetuista suojateistä tai pyöräteiden rakentamisesta päättää kunnan tekninen lautakunta tai vastaava elin. 

Koulumatkalla sattuu ja tapahtuu. Isommat kaahaavat mopoilla ja pyörillä niin, että pienimpiä pelottaa. Opetushallituksen neuvoa lienee tulkittava niin, että näissä tapauksissa pitää soittaa poliisille valvontaa pyytäen tai  kunnan tekniseen toimeen mopojen saamiseksi pois pyöräteiltä. Koululle ei siis pidä soittaa. Moni rehtori on kuitenkin näitä soittoja saanut ja yleensä ainakin vedonnut kuulutuksella pienempien huomioon ottamiseksi liikenteessä. Ehkä puhutellutkin mopoilijoita, jos on tiennyt, ketkä kyseiseen aikaan ovat olleet liikkeellä. Kauheita virheitä siis: puuttunut asioihin, jotka eivät koululle kuulu!

Sitten vielä kaikki muu, kiusaaminen, riidat, tappelut. Kukas niitä sitten selvittää? Opetuspäälliköllekö niistä soitetaan? Kiusaaminen saattaa alkaa verkossa, jatkua koulumatkalla ja koulussa. Pakko sitä on selvittää kokonaisuutena, ei koulua voi erilliseksi osaksi millään erottaa. 

Tässä pitää tehdä ero selvittelyn ja rankaisemisen välillä. Rankaisemiseen tarvitaan luotettava näyttö. Sitä on koulumatkalla tapahtuneesta usein vaikea saada. Silloin ei pidä antaa rangaistusta, vaikka se monesti väärältä tuntuukin. Sen sijaan asiasta pitää voida puhua kahden kesken, kaikkien osallisten kesken ja vanhempien kanssa. Jos tämä on kiellettyä, ovat kiusaajat ja kaahaajat saaneet melkoisen voiton. Lapsi tarvitsee rajat myös koulumatkoille. Niiden asettaminen kuuluu vanhemmille ja koululle.