Puhtaus on puoli ruokaa

Televisiouutisissa näytetty katkelma luomumaidon tuotannosta sai minut muistelemaan menneitä. Kuvassa näkyi, miten lehmän utareet pyyhittiin puhtaiksi ennen lypsyä, joka toki tapahtui koneellisesti. Käytetäänköhän puhdistukseen nykyisin jotain desinfioivaa ainetta? Muistelen, että vanhoina käsilypsyn aikoina puhdistaminen tehtiin pelkällä lämpimällä vedellä. Muutenkin lypsäminen käsin oli toimitus, jossa maitoon helposti saattoi päästä jotain likaa. Vaikka lehmät oli opetettu olemaan hiljaa paikallaan lypsyn ajan, ei se aina kovin hyvin toteutunut. Joskus eläimet saattoivat olla levottomia, ja yksilöllisiä erojakin oli.

Pitäisikö tästä nyt sitten päätellä, että nykyinen hygieniavouhotus on turhaa? Että aiemmin elimistö kehitti vastutuskyvyn ehec- ja muita bakteereita vastaan? Ei, ei pitäisi. Vastaus taitaa olla, että emme tiedä, kuinka yleisiä näiden pöpöjen aiheuttamat taudit ja kuolemantapaukset ennen olivat. Sukututkijat tietävät, kuinka epämääräisiä kuolinsyyt aiempina vuosisatoina olivat. Enkä tiedä, määritettiinkö vielä 50-luvullakaan tarkasti kaikkien vatsatautiepidemioiden aiheuttajia. Vanhoissa lehdissä on kyllä juttua epidemioista, mutta tiedonvälitys ei tietenkään ollut niin kattavaa kuin nykyisin. Lapsuudesta muistan jutut hiirilavantaudista, joka taitaa olla nykyisin nimeltään salmonella. 

Tilastokeskuksen sivuilla kerrotaan lapsikuolleisuuden kehityksestä 1900-luvulla. Kun 1936 alle viisivuotiaita kuoli kaikkiaan 6579, oli 728:n kuolinsyynä ripuli. Tarkempaa tietoa taudinaiheuttajista ei ole. Alle viisivuotiaana kuoli 95 lasta tuhannesta. 50-luvun aikana luku pieneni noin 60:stä suunnilleen 30:een. Nykyään alle viisivuotiaana kuolee Suomessa vain 3,4 lasta 1000 syntynyttä kohti. Hyvään kehitykseen on ollut useita syitä, yksi niistä on parantunut hygienia.