Billion Graves

Jos henkilö on kuollut 1910-luvulla tai myöhemmin, on hänen tarkkaa kuolinpäiväänsä usein vaikea selvittää, paitsi maksullisesti seurakunnasta tietysti. Itseäni tämä kiusaa, tuntuu ikäänkuin jotain jäisi kesken tuon ihmisen kohdalla. Jos tietää, mihin hänet on haudattu, voi tietysti käydä hautausmaalla etsimässä hautakiveä. Tavallisen kansan hautoja ei kuitenkaan kovin paljon ole säilynyt sotia edeltävältä ajalta. Jos lisäksi kuolema on kohdannut Suomen rajojen ulkopuolella, ei haudalle ole helppo lähteä. Hautakivitietokannat tulevat avuksi, tosin jos hautakiveä ei ole, ei niistäkään mitään löydy. Aiemmin olen kirjoittanut Find a Grave-tietokannasta ja Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokannasta. Yhtenä iltana eksyin Billion Graves-tietokantaa tutkimaan.

Sekin on amerikkalainen tietokanta, jonka vastuuhenkilöt on sivulla esitelty. Muuten taustoista ei pikaisella vilkaisulla paljon selvinnyt. Linkkejä näkyy olevan Myheritagen ja Genealogybankin sivuille, mutta ne voivat olla myös mainoksia. Valokuvaajia lienee melkoinen joukko, vapaaehtoispohjalla olettaisin. Katsoin erityisesti, mitä hautausmaita Suomesta on kuvattu. Runsaimmin kuvia löytyy Helsingin seudulta: Helsingin pitäjän kirkon, Hietaniemen, Kulosaaren ja Malmin hautausmaita on kuvattu paljon. Muuten kuvia on ympäri maata ihan yhdestä ainokaisesta pariin sataan hautausmaata kohti. Samantapainen näytti tilanne olevan Ruotsin kohdalla: vain Västerlandan, Solnan, Malmön Limhamnin, Kvidingen, Klippanin, Ängelholmin Hjärnarpsin ja Gråmanstorpin hautaismailta oli kuvattu hautoja tuhat tai enemmän. Toki muutama sata kuvaakin on hyvä tulos.

USA:n ja Kanadan osaltakin vaihtelu näyttää suurelta. Täysin kuvaamattomia hautausmaita on paljon. Nimellä voi tietysti hakea. Jos tietää, missä etsitty on asunut, voi myös katsoa, löytäisikö hänet osavaltion ja piirikunnan avulla. Erityisesti, jos nimi on voinut muuttua tai sen kirjoitusasu voi vaihdella, kannattaa tätäkin kokeilla. 

Hautoja ja hautakiviä on monenlaisia. Lähde: pixabay

Sinänsä näistä tietokannoista voi olla hyötyä yksittäistapauksissa, mutta eivät ne kovin kattavia ole. USA:n osalta on tietysti paras apu SSDI. Kanadassa ymmärtääkseni vain Brittiläisen Kolumbian kuolleista on hyvin toimiva tietokanta verkossa. Ruotsin puolelta löytyy ainakin maksullinen Sverige, födelseuppgifter för personer som avled mellan 1901 och 2006, tosin sieltäkään ei saa tarkkaa kuolinaikaa, vaan sitä varten pitää ostaa CD. Olen ymmärtänyt, että Suomessa kuolintiedot ovat julkisia, kun 50 vuotta henkilön poisnukkumisesta on kulunut. Lienee toiveajattelua, että ne joskus sisältyisivät kattavaan tietokantaan.