Olen jo monta kertaa maininnut Mouhijärven 1900-luvun alun rippikirjat. Nyt pieni luettelo siitä, miten maailman muuttuminen näkyi niissä.
Sukunimien yleistymisestä ehdin jo kirjoittaakin, joten ei siitä sen enempää.
Maakaupat aloittivat toimintaansa vuosisadan vaihteen tienoilla. Mouhijärvelläkin on usealle kylälle merkitty kauppias. Ilmeisesti ammatti oli arvostettu, koska heitä ei ole piilotettu itsellisten joukkoon. Suuren suuria nuo kaupat eivät olleet eivätkä aina yksistään tarjonneet toimeentuloa, muutakin oli tehtävä.
Muitakin uusia ammatteja kirjoissa näkyy: ainakin asioitsijoita, metsänvahtijoita ja erilaisia neuvojia (maanviljelyksen, juurikasviljelyksen ja kalastuksen) on asustellut paikkakunnalla. Myös kansa- ja kiertokoulun opettajat ovat tulleet merkityiksi kirjoihin. Kelloseppiä en muista nähneeni maaseudulla aiemmissa rippikirjoissa. Ilmeisesti erilaiset kellot olivat yleistyneet ja niille tarvittiin korjaajia. Ylipäätään Mouhijärven rippikirjoja kirjoittanut/kirjoittaneet ovat alkaneet merkitä ammatteja tarkemmin näkyviin.
Seurakunnan kirjoihin on kirjattu suuri määrä työmiehiä, jotka kuitenkin näyttävät asuvan jonkun tilan yhteydessä. Mahdollisesti kyse on väestä, jota muualla kutsuttiin muonamiehiksi. He saivat osan palkastaan elintarvikkeina.
Palstatilalliset ilmestyvät 1900-luvun alun kirjoihin. Isoista tiloista on selvästi alettu myydä maata, jota sitten lähiseudun torpparit ja makitupalaiset, kuten myös edellä mainitut ammattimiehet ovat ostaneet omakseen. Kun puhutaan palstatiloista, lienee itsenäistyminen ollut vielä jollain tavoin keskeneräistä.
Kuva taitaa lipsahtaa hiukan Nokian puolelle. Vähän aiemmin on tultu pois Mouhijärveltä (nykyisin Sastamalasta). Lähde: wikimedia
Mouhijärvelläkin rippikirjat pysyivät edelleen vanhalla mallilla sikäli, että niissä edettiin kylittäin ja taloittain. Papit ovat siis mielestään pystyneet sijoittamaan väestön tällä tavoin. Irtolaisia on huomattavan vähän joihinkin muihin seurakuntiin verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti