Pieniä lisäyksiä ja yksi vinkki

Välillä tulee tilanteita, että joku haluaisi ottaa yhteyttä kirjoittamatta kommenttia. Olen hankkinut sähköpostiosoitteen, jota voi käyttää, kun ei halua viestiään julkisuuteen. Se on annelin_ajatuksia@luukku.com. Siitä huolimatta toivon, että mahdollisimman moni kirjoittaisi kommentin silloin, kun asiaa (vaikka kuinka pientäkin) on. Onhan se ikäänkuin näiden blogien idea.

Muutama päivä sitten kirjoitin Hulda Orjatsalosta. En ollenkaan tarkoittanut, että kaikki nimen kantajat olisivat sukua keskenään. Nimenmuutostietokannasta näkyy, että nimeä on otettu eri puolilla maata ja eri aikoina. Aarne Riddelinin nimenmuutoksesta muistan lukeneeni, että se olisi ollut protesti hänen isänsä valitsemaa Ritarsalo-nimeä kohtaan. Mikä lienee ollut muiden tuon nimen valinneiden motiivi?

Edellisestä tekstistä vielä sen verran, että en tosissani usko kahdesti murhasta tuomitun pystyneen harrastamaan sukututkimusta, saati luoneen sukupuuta verkkoon. Tuskin se ainakaan vankilasta olisi ollut mahdollista. Tarkoitukseni oli kuvata hätkähdystä, jonka koin, kun Google toi asian esiin. Kukaan ei liene tutkinut sukututkijoiden parissa esiintyvää rikollisuutta, mutta tuskinpa se paljon poikkeaa keskimääräisestä.

Päättyvän kesän kunniaksi näkymä Turusta edellisvuodelta

Sitten se vinkki. Olen kesän aikana kahdesti kokenut, etteivät kaikki seurakunnat pidä ihan tiukkapipoisesti kiinni sadan vuoden säännöstä. En kerro seurakuntia, ettei mikään byrokraatti puuttuisi asiaan. Mutta vinkkinä mainittakoon, että kannattaa soittaa ja kysyä, mikä on viimeisin rippikirjajakso, mitä itse pääsee tutkimaan. Erityisen kohtuuttomalta mainittu sääntö tuntuu kuolleiden luetteloiden osalta. Jos olen oikein ymmärtänyt, ei mikään laki sellaista vaadi.