Kalle taitaa olla ensimmäinen vastaantullut, joka passin ottamisen jälkeen muutti suunnitelmiaan. Ymmärtääkseni passilla piti matkustaa 60 vuorokauden kuluessa sen hankkimisesta. Ihan turhanpantiksi ei sitä ei siis kannattanut ottaa, maksoikin varmasti jotakin. Useimmilla lähtijöillä kai oli joku tuttu, jonka luokse he menivät. Kirjeitä siis kulki ja laivaliputkin piti hankkia ennen matkustamista. Torppien pojilla ja tyttärillä ei ollut varaa ylimääräisiin yöpymisiin matkan varrella, joten reitti piti olla selvä. Useimmat kai hankkivat passin vasta, kun lähtöpäätös oli tehty.
Tämä Ellis Islandin rakennus avattiin 1900 ja se otti vastaan monta suomalaistakin siirtolaista. Lähde: wikimedia
Useammin toisiin ajatuksiin ovat tulleet henkilöt, jotka ovat hankkineet vasta esteettömyystodistuksen passia varten. Todistuksen hankkineista olen löytänyt luetteloita muutaman nimismiespiirin arkistosta. Heidän joukossaan on ollut joitakin, joita ei löydy passi- eikä matkustajaluetteloista, ei myöskään amerikkalaislähteistä. Todennäköisesti he ovat jääneet kotimaahan. Mitään erityistä syytä passin epäämiseen en ole heillä havainnut, mutta onhan sellainenkin mahdollista. Luultavasti mieli on vain muuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti