Julkaisut ovat hyvin monenlaisia. Joukossa on kaikkea arvostettujen historiantutkijoiden tilaustyönä tekemistä pitäjänhistorioista jonkun keskustelukerhon huvittavien tarinoiden kokoelmaan. On niin paksuja kirjoja kuin ohuita vihkosiakin. Julkaisijoina ovat toimineet tunnetut kustantamot, kunnat, seurakunnat, yritykset, yhdistykset, erilaiset harrastepiirit ja kirjoittajat itse. Osalla kirjoittajista on työhön ryhtyessään ollut kokemusta ja selkeä näkemys lopputuloksesta. Osa on vain ryhtynyt kirjaamaan omia tai läheistensä muistoja paperille.
Onko julkaisuista hyötyä? Kyllä, kyllä niistä hyötyä on, kunhan itse muistaa tarkistaa sen, mikä on tarkistettavissa. Luotettava pitäjänhistoria taustoittaa mukavasti sukututkimusta ja saattaa kertoa sukulaistalon asujista sellaista, mitä ei itse huomaisikaan. Kuten jo totesin, taitavien sukututkijoiden sukutaulujen avulla voi löytää oman virheensä tai saada muun hyödyllisen vinkin. Yrityshistorian kirjoittaja on toisinaan päässyt käsiksi sellaisiin lähteisiin, mitä ei itse pääse selaamaan. Paikallislehden vanhat numerot saattavat vahvistaa tai korjata kylähistoriikissa kerrotun jutun. Hankalimpia tarkistettavia ovat tuollaiset kaskunomaiset kertomukset. Mutta kaipa nekin kertovat jotain siitä, millaisena tarinan kohdetta on pidetty.
Ainakin yhdessä paikallishistoriahyllyni julkaisussa on kuvauksia nälkävuosilta. Kuva tosin on wikimediasta.
Edelleenkin hankin joitakin uusia paikallishistorioita, mutta aika tavalla karsitummin kuin aiemmin. Tosin saan välillä sukulaisilta lahjaksi sellaisiakin, joita en itse olisi hankkinut. Olen huomannut, että Pirkanmaan maakuntakirjastolla on varsin hyvät paikallishistoriakokoelmat. Nykyisin pyrinkin lainaamaan julkaisun ensin ja ostamaan vain, jos siinä on riittävän paljon minua kiinnostavaa aineistoa. Kirjahyllytilaa säästyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti