Pellavaa ja muuta - miten ne oikein keksivät sen

Historiakiinnostukseni suuntautuu yleensä muutamaan viimeksi kuluneeseen vuosisataan. Aikaan, jolta tavallisista ihmisistäkin on kirjallisia, suhteellisen luotettavia lähteitä. Aikaan, jonka ihmisten elämää pystyn hahmottamaan mielessäni. Kun viljeltiin maata, kun oli kirkollisia ja maallisia auktoriteetteja, jotka säätelivät elämää. Ymmärrykseni  kalastuksella, metsästyksellä ja luonnon antimilla eläneiden ihmisten elämästä on vähäinen, vaikka olenkin kouluhistoriani lukenut ja jopa joskus vieraillut kivikauden ihmisten asuinpaikoilla.

Kivikauden kylän malli Oulun Yli-Iin Kierikissä. Lähde: wikimedia

Joskus kuitenkin jään miettimään, mistä jokin ihmisten käyttämä materiaali on keksitty. Silloin kauan sitten, ennen kirjallisia lähteitä. Sattumalla on varmaan ollut oma osuutensa. Voisin kuvitella, että lasin, tiilen, tervan tai vaikkapa viinin valmistus on lähtenyt liikkeelle, kun sattuma on tuottanut käyttökelpoista ainetta. Aina on varmaan myös ollut heitä, jotka ovat osanneet ja halunneet kehittää parempaa. Parempaa kuin luonto tarjosi. Parempia veneitä, parempia auroja ja parempia astioita.

Mutta kuinka ihmeessä joku on keksinyt pellavan valmistuksen? Olen saanut vanhemmilta sukulaisilta useammankin luennon valmistusvaiheista. Lapsuuskodissani oli myös säilytetty valmistuksessa käytettyjä välineitä; klihtoja, loukkuja ja mitä niitä nyt olikaan. Prosessi on kuitenkin aina jäänyt hämäräksi, varmaan siksi, etten ole itse koskaan siihen osallistunut. Ihmisillä oli tietenkin tarve suojautua säätä vastaan ja arvatenkin kaikenlaista kokeiltiin. Nahan, turkisten, lampaanvillan ja puuvillan hyödyntämisen ymmärrän, niillä jo ulkonäkö viittaa käyttökelpoiseen materiaaliin. Kasvikuitujen kokeilu on sekin ymmärrettävää, mutta kaikki nuo työvaiheet? Huh.