Kolme keskeneräistä tarinaa Tampereelta

Kun edellisessä jutussa lähdin harhapoluille, niin jatketaan vielä sivuteillä kulkemista. Nämä kolme pientä katkelmaa ihmisten vaiheista tarttuivat mukaan Tampereen henkikirjoista. Alunperin kuvittelin nimien perusteella, että kyseessä voisi olla sukuun kuuluneita henkilöitä. No, erehdys selvisi tietysti sukututkimusohjelmasta ja tarkistin vielä arkistossa käydessäni asian rippikirjoista.

Ida tuli Tampereelle 20-vuotiaana 1902. Hän oli töissä pellavatehtaalla (millä niistä?) ja asui ainakin Haarakadulla, Kortelahdenkadulla ja Siltakadulla. Armonkalliolla ja Amurissa. Hän ei ollut avioitunut vuoteen 1920 mennessä, mutta oli kyllä ehtinyt saada pojan ja tyttären, joka tosin pian kuoli. Lapset olivat mahdollisesti isovanhempien hoivissa, koska tyttären kuolinpaikaksi on merkitty entinen kotiseurakunta. Ehkä Ida pysyikin naimattomana, kasvatti poikansa ja  teki töitä pellavatehtaalla, kunnes eläkeikä koitti. 

Tampereelta on yllättävän vaikea löytää vapaasti käytettäviä vanhoja valokuvia. Siksi tässä sota-aikainen kuva puutaloista. Lähde: SA-kuva
Aina tuli kaupunkiin samana vuonna. Hän työskenteli kutojana. Jo seuraavana vuonna hän avioitui naapurikylän pojan kanssa. Aina oli tuolloin parikymppinen, mies kymmenkunta vuotta vanhempi. Hän olikin tuolloin jo talonomistaja, mihin asemaan pääsemistä oli varmaan helpottanut kotoa saatu pesämuna. Talo tosin oli Kyttälässä ja joutui mahdollisesti myöhemmin purettavaksi. Lapsia pariskunnalle ehti syntyä kaksi ennen kuin Aina seitsemän avioliittovuoden jälkeen kuoli. Mies meni pian uudestaan naimisiin ja sai lisää lapsia.

Olga tuli Tampereelle 1903. Hän työskenteli palvelijana, kunnes muutaman vuoden kuluttua avioitui. Mies oli tehtaan työmies, asiakirjat eivät kerro sen tarkemmin. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, joiden yksinhuoltajaksi Olga jäi, kun mies kuoli sodassa 1918. Vanhin lapsista oli silloin kymmenvuotias. Toimeentulo lienee ollut niukkaa, mutta mahdollisesti Olgan sukulaiset pystyivät hiukan auttamaan pahimpina aikoina.

Nämä naiset olivat kaikki syntyneet 1880-luvulla. He kaikki tulivat kaupunkiin 1900-luvun allkuvuosina, varmaankin paremman elämän toivossa, kuten nuoret yleensä. Mitä erikoista näissä naiskohtaloissa on? Ei mitään, siksi ne otinkin esille. Tampereelta löytyisi varmasti tuhansia samanlaisia kuin Ida, Aina tai Olga.