Aiheeton varoitus?

Autonkuljettaja Kalle asui perheineen Kyttälässä omistamassaan kamarin ja keittiön asunnossa. Tämän asunto-osakeyhtiön johtokunta päätti tammikuussa 1927 antaa perheelle varoituksen talon järjestyssääntöjen rikkomisesta. Joku oli tehnyt johtokunnalle ilmiannon. Mitä perhe siis oli touhunnut? Ilmiannon mukaan talon ullakolla oli kuivattu vieraitten pesuvaatteita. Porrasta ja kellarikäytävää oli käytetty säilytyspaikkoina ja porraskäytävään oli keittiöstä päästetty höyryä ja käryä. Porraskäytävässä ei ollut liikuttu tarpeeksi hiljaa ja pihapiirissäkin oli käytetty sopimatonta puhetapaa. 

Kalle perheineen katsoi, etteivät he olleet syyllistyneet mainittuihin rikkeisiin eivätkä muutenkaan rikkoneet talon järjestyssääntöjä. Kalle oli yhtiökokouksessa vaatinut varoituksen peruuttamista, mutta kokous ei ollut tähän suostunut. Niinpä Kalle vei asian raastuvanoikeuteen, koska pelkäsi, että asunto voitaisiin ottaa yhtiön hallintaan. Raastuvanoikeus kumosi yhtiökokouksen päätöksen. 

Asunto-osakeyhtiö vei jutun hovioikeuteen, joka katsoi, ettei varoitus järjestyssääntöjen rikkomisesta ollut sellainen toimenpide, johon voi oikeusteitse hakea muutosta. Vasta jos huoneisto otettaisiin yhtiön hoidettavaksi, voisi oikeus käsitellä asian. Korkein oikeus asettui samalle kannalle. Edellä oleva käy ilmi korkeimman oikeuden päätöstaltiosta, jota en kuitenkaan tällä kertaa taida linkittää. Perheen lapsia voi vielä olla elossa. 

Olisikohan tuo etuala vielä Kyttälää? Lähde: wikimedia

Riidat taloyhtiöissä ovat tainneet pysyä samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Kun raastuvanoikeuden pöytäkirja ei ole käytettävissä, ei mistään selviä, millä Kalle sai oikeuden vakuuttumaan varoituksen aiheettomuudesta. Oliko kyse vain lapsiperheen joutumisesta jonkun silmätikuksi vai oliko väitteissä  muita asukkaita häiritsevästä käytöksestä jotain perää?