Huivi

Jatkoin tänään kaappien järjestelyä pitkästä aikaa. Aloitin sen innolla, mutta into on matkan varrella vähän hiipunut. Nyt oli vuorossa vaatekaappi. Yhdestä sen laatikosta löysin monta vuotta sitten lahjaksi saamani hartiahuivin tai ponchon, en tiedä mikä olisi paras termi sitä kuvaamaan. Muuten se on ison hartiahuivin muotoinen, mutta siinä on kolme aukkoa päätä ja käsiä varten. Sen luonnonvalkoinen väri on upea. 

Miksi vaatekappale sitten oli laatikossa käyttämättömänä? Siksi, etteivät siinä mittasuhteet oikein olleet kohdallaan, ainakaan minun päälläni. Pään yli pujotettuna huivi jäi kovin kapeaksi melkoiseen pituuteensa nähden. Olen pitkään miettinyt, miten saisin pääntien neulottua siististi kiinni niin, että se toimisi paremmin hartiahuivina. Muutaman yrityksenkin olen tehnyt, mutta lopputulos ei ole ollut hääppöinen. 

Tänään sitten huomasin huivissa langanpään. Lankaa saattoi purkaa edelleen ilman, että syntyi ihmeemmpää aukkoa. Sain siis pätkän lankaa, jolla rupesin pujottelemaan aukkoa kiinni. Luulen, että huivi on kangaspuilla kudottu. En ainakaan keksi, miten muuten aukon reunat olisivat niin siistin näköiset. Mitään saumaa niissä ei ole. 

Lankani ei ihan riittänyt aukon kiinni pujotteluun. Jouduin jatkamaan toisella samanvärisellä langalla, jota minulla onneksi oli valmiina. Sauman toki huomaa, jos osaa tarkasti katsoa. Lopputulos on mielestäni kuitenkin sellainen, että voin huivia käyttää juhlavaatteen kanssa tai viileänä kesäiltana. Olen itsestäni melkein ylpeä, enhän ole kummoinenkaan käsityöihminen!