Housuhame

Aamulehti 27.4.1911 tietää kertoa, että ensimmäinen housuhame oli nähty Tampereella. Kauhistus, ei nyt sentään kadulla, vaan teatterin lavalla. Kyseessä oli Taifuni-niminen näytelmä. Teatteria jutun kirjoittaja, nimimerkki Hamehousu, ei katso tarpeelliseksi mainita. Etukäteen oli ollut jotain huhua tällaisen vaatekappaleen käytöstä. Niinpä pettymys lienee ollut jonkinmoinen, kun ensimmäisessä näytöksessä näkyi vain perinteisiä kävelypukuja naisnäyttelijöiden yllä.

Sitten se kuitenkin tapahtui. Toisessa näytöksessä rouva Jorman eli Helene Larochen tultua näyttämölle kohahdus kävi salissa. Housuhame! "Mitä viehättävimmän tiilenvärisen, terrakottanvärisen - kukapa arki-ihminen osaisi sitä niin tarkalleen sanoa - vierailupuvun oikealla(?) puolella olevasta halkeamasta pilkoittivat sievät, vihreät, silkkiset housut, sellaiset turkkilaismalliset pussihousut, jotka sentään edes jonkun verran jättävät näkymään siron nilkan, yhden naisten viettelevimmistä kauneuksista." Hm, onpa tainnut housuhamekin kokea sadassa vuodessa melkoisen muodonmuutoksen!

Minihameeseen nuorena pukeutuneesta tuo tuntuu kovin kaukaiselta. Pitäisi oikeastaan perehtyä vaatetuksen historiaan tarkemmin. Sen tiedän, että hameenhelmat lyhenivät vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Mutta eivätkö säätyläisnaiset vielä tuolloin käyttäneet housuja ratsastaessaan? Eiköhän mökin akka kuitenkin vetänyt joskus ukkonsa housut jalkaan, jos joutui miesten töihin esimerkiksi leskeksi jäätyään? Senkin tiedän, että osa punakaartilaisnaisista pukeutui housuihin. Sitä paheksuttiin ankarasti eikä heidän teloittamistaan emmitty, kun sota oli päättynyt.

Naisten pukeutuminen tuntuu aina herättävän intohimoja. Vaikka kokisi toisen (naisen tai miehen) pukeutumisen kuinka provosoivaksi hyvänsä, ei se oikeuta mihinkään väkivaltaan tai häirintään. Kokonaan toinen juttu sitten on, mikä on kulloinkin järkevää pukeutumista. Ajat muuttuvat. Edellä kuvattu housuhame ei taitaisi enää kohahduttaa.