Poukkoilua

Minusta tuntuu, että olin aiemmin järjestelmällisempi sukututkijana. Kun kävin arkistossa, pyrin tutkimaan aina yhden sukuhaaran niin valmiiksi kuin se lähteiden pohjalta oli mahdollista. Kaukolainatut mikrofilmit muodostivat tähän poikkeuksen, niistä kannatti tietysti tutkia muutkin sukuhaarat, mikäli semmoisia oli siinä seurakunnassa asunut.

Nyt kun lähteitä löytyy niin paljon verkosta, tulee joskus samanlainen olo kuin lapselle karkkikaupassa. Tuotakin pitäisi katsoa, tuohonkin vielä luoda silmäys... Rippi- ja historiakirjojen suhteen onnistun edelleen olemaan melko järjestelmällinen. Mutta jos kerran selaan vaikealukuisia tuomiokirjoja, kannattaa katsoa kaikkia mahdollisia esipolvia samalla kertaa. Lisänsä poukkoiluun tuovat silloin tällöin avoimena olevat muuten maksulliset lähteet.

Toisaalta vaihtelukin virkistää. Verkkolähteet sallivat melkoisen puurtamisen, arkistoon ei sentään joka päivä ehtinyt poikkeamaan. Kun on monta iltaa peräkkäin yrittänyt selvittää, mihin Iisak Pekanpoika oikein katoaa, on välillä mukava katsella tuomiokirjoja. Jos jotain löytyy, ei haittaa vaikka mennään ihan toiseen sukuhaaraan. Tämähän on harrastus, tämän pitää olla kivaa!