Luen paljon elämäkertoja. Usein niissä on tukena käytetty päähenkilön lähettämiä ja saamia kirjeitä. Jos kirje on hyvin kirjoitettu, on otteita siitä hauska lukea, etenkin jos kirjeen kirjoittamisesta on jo kulunut paljon aikaa. Meidän suvussa ei paljonkaan ole säilyneitä kirjeitä, vaikka niitä 1900-luvun puolella on lähetetty melkoiset määrät. Muutamaa säilynyttä kirjettä ja joitakin kortteja pidän aarteinani. Kirjeet lienee hävitetty yksityisyyden suojan takia. Kaikkea muuta on kyllä laitettu talteen. Sama syy ja monet muutot ovat saaneet minutkin repimään saamani kirjeet. No, eipä minusta kyllä kukaan ole elämäkertaakaan tekemässä.
Tämän jutun kuvituksena käytetyt kirjekuoret ovat erään keräilijän aarteita. Kortin on saanut äitini isoäiti.
Vanhat kirjeet ovat nyös esineinä viehättäviä. Ne on yleensä kirjoitettu oikealla musteella. Toki olen nähnyt myös kosmoskynällä kirjoitettuja kirjeitä ja kirjekortteja. Sitä käytetään nykyään ilmeisesti lähinnä kopiointiin, mutta aiemmin sillä myös kirjoitettiin. Muistaakseni jälki kesti kastumista. Kirjekortti taas oli kortinkokoinen pahvinpala, jossa oli valmiina tila vastaanottajan nimelle ja osoitteelle, kuten kuvallisessakin postikortissa. Muuten se oli täysin valkoinen ja voitiin siis kirjoittaa täyteen.
En tiedä, olenko enää 2000-luvulla lähettänyt yksityiskirjeitä. Joitakin virallisia pitää allekirjoituksen takia vieläkin laittaa postiin. Sähköpostiviestejä minulla on isot määrät talletettuna. Yksityisyyden suoja täyttyy sikäli hyvin, että ne ovat salasanan takana. En halua, että operaattori antaa niitä kenenkään luettaviksi, kun minusta joskus aika jättää. Jos olen jonkun tärkeän tiedon saanut sähköpostiviestillä, olen pyrkinyt vähäiset julkaisuni varustamaan lähdeviitteillä niin, että tarvittaessa selviää, mistä tai keneltä tieto on peräisin.
Kaikki tämä on siis ristiriitaista. Olisi kiva lukea muiden kirjoittamia vanhoja kirjeitä. Omiani en kuitenkaan halua kenellekään antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti