Blogiviidakossa

Blogit ovat minulle suhteellisen uusi tuttavuus. Omaa olen nyt pitänyt reilun vuoden, ja toistaiseksi sanottavaa on riittänyt niin, ettei aiheita ole pahemmin tarvinnut ruveta etsiskelemään. Niitä nousee omasta vaatimattomasta sukututkimuksestani ja elämästä noin yleensäkin. Kovin paljon en ole pohtinut kirjoittamistani lukijoiden kannalta. Ne lukekoot, joita aihe sattuu kiinnostamaan. 

En myöskään ole kovin ahkera muiden blogikirjoitusten lukija. Säännöllisesti seuraan niitä, jotka noissa linkeissäkin näkyvät. Muita satunnaisemmin, lähinnä sukututkimusaiheisia. Hakuja tehdessä saa nykyään melkoisen määrän linkkejä blogikirjoituksiin. Niitäkin avaan muutaman, jos ne vaikuttavat kiinnostavilta. Ehkä menetän jotain, kun en aktiivisemmin seuraa muiden kirjoittelua. Toisaalta kaikkea ei voi saada, kaikkeen ei aika riitä, on tehtävä valintoja.

Blogikirjoituksista niinkuin muistakin teksteistä etsin oikeastaan kahta asiaa: uusia näkökulmia ja hyviä tarinoita. Omasta suvusta kirjoittaminen kiinnostavasti on vaikeaa. Sukuun kuulumatonta eivät tarkat päivämäärät ja lähdeviitteet kauheasti kiehdo, mutta jutun pitää olla hyvä. Jos taas huomaa löytäneensä toisen tekstistä omia esivanhempiaan, on ainakin lähdeviitteillä arvonsa. Joskus pääsee toteamaan, ettei ole koskaan tullut ajatelleeksi jotain historiallista tapahtumaa tai aikakautta samasta näkökulmasta kuin kirjoittaja. Tietysti myös lähdevinkkejä tulee joskus vastaan. Verkko on nykyisin täynnä monenmoista hyödyllistä, josta parhaiten saa tietoa - niin, mistäpä muualta kuin verkosta.