Kaupassa

Ensimmäiset muistikuvani kaupassakäynnistä sisältävät korkean tiskin, jonka takana olevalta tädiltä (joskus sedältäkin) pyydettiin ostokset. Itsepalvelua ei vielä tunnettu, mutta kaupat olivat jo kasvaneet pienistä nurkkakaupoista isommiksi. Ensimmäiset kaupat maaseudulla olivat todella pieniä. Niille riitti muutama hylly pirtin nurkassa. Jos talo oli rakennettu kaupaksi, saattoi myymälällä olla ihan erillinen huone käytössään. Selasin joskus elinkeinoilmoituksia, joita kotiseudullani oli tehty. Ensimmäiset kaupat löytyivät 1800-luvun lopusta, mutta olivat yleensä lyhytikäisiä. Ehkä 1910-luvulta lähtien kaupanpito alkoi kannattaa sen verran, että toiminnasta tuli jatkuvaa. 30-luvulla yrittäjiä oli jo enemmän ja lehtimainoksista päätellen valikoimaa oli vaatteista maataloustuotteisiin.

Kun minut ensimmäisiä kertoja laitettiin yksin ostoksille, pantiin mukaan ostoslista, raha ja kassi. Paljon ei siis tarvinnut itse osata. Hiljalleen opin pyytämään ostokset ja kaupan täti kyllä tiesi, mitä meille haluttiin, jos nyt valinnan varaa tuotteissa sattui olemaan. Ostokset muodostuivat kahvista, sokerista, makkarasta, joskus saatettiin ostaa jauhelihaakin. Maitotuotteiden, perunoiden, jauhojen ja lihan suhteen oltiin maalaistalossa pitkälti omavaraisia. 1900-luvun alussa omavaraisuus oli vielä suurempaa. Kahvi, sokeri ja suola ostettiin kaupasta. Suolasilliä taisi myös olla myynnissä. Naapurintäti kertoi, että joskus rahaa heltisi kotoa myös karkin ostoon, määrät olivat kuitenkin ihan muuta kuin nykyiset megapussit.

Kun mietin, mikä olisi ihan päällimmäinen muistikuvani kauppareissusta, niin se on kyllä kahvimyllyn ääni. Mylly toimi tuolloin jo sähköllä ja siitä lähti aika kova ääni. Tosin kahvipavut voitiin yhtä lailla jauhaa kotona. Itsekin olen käsikäyttöistä myllyä sylissäni monet kerrat pyörittänyt. Ilmeisesti aika moni kuitenkin jauhatti kahvinsa kaupassa, koska myllyn ääni on jäänyt mieleen.