Kalevan sunnuntailiitteessä oli viikko sitten juttu Muhoksen Mimmistä. Pyydän anteeksi, etten heti merkinnyt toimittajan nimeä muistiin, nyt lehti on tietenkin jo mennyt paperinkeräykseen. Itselleni oli yllätys, että tällä Reino Helismaan rallin henkilöllä oli joku vastine todellisuudessa. Olin luullut, että henkilö on täysin fiktiivinen, kuten monet varhaisten iskelmien tyttölapset. Toimittaja oli tehnyt läksynsä suhteellisen hyvin. Hän oli etsinyt käsiiinsä paikallishistorian tuntijoita ja päähenkilön (Hilda Mustan) sukulaisia. Niinpä Hildan elämäkerta tuli kohtuullisen luotettavasti selvitetyksi. Jäin miettimään kahta asiaa. Mitenkähän seurakunnat suhtautuvat, jos toimittaja pyytää sukuselvitystä lehtijuttua varten 1900-luvulla eläneestä henkilöstä? Sellaisestahan saisi tukea muistitiedoille. Voi olla, ettei se aikataulun puolesta ole mahdollista. Lehtijuttu ei voi odottaa puolta vuotta. Pohdin myös, olisiko Helismaan arkistosta tai sukulaisislta saanut varmistuksen sille, että hän oli todella kuullut Mustan elämästä. Nyt se jäi aika tavalla uskon varaan.
Luen usein elämäkertoja ja muistelmia. Taso on varsin kirjava ja usein lukeminen muuttuu silmäilyksi. Niitä vaivaa monesti ihan perustietojen puute. Huomaa, ettei sukuselvitystä henkilöstä ja hänen läheisistään ole tehty. Usein auttaisi, jos henkilögalleriasta olisi jonkinlainen kaavio tai muu selvitys siitä, kuka on sukua milläkin tavoin, kuka muuten vain läheinen henkilö. Tietenkin muistelmien kirjoittajalla on enemmän vapauksia kuin elämäkerran laatijalla, kunhan hän ei pelkän muistinsa varassa julista kovin suuria totuuksia. Ihmisen muisti valikoi, vaikka muistelija ei tietoisesti vääristelisi tapahtunutta.
Ehkä tämä kaikki on taas vain minun satakuntalaista nipottamistani. Silti haluaisin, että jokin tosiseikkana esitetty olisi tarkistettu lähdemateriaalista. Mieluiten vielä niin, että lähde tuodaan esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti