Ravintolavaunussa

Muistan, kun nuorena ensimmäisiä kertoja matkustin junalla. Junassa oli siihen aikaan ravintolavaunu, joka oli jaettu kahteen osastoon. Toinen oli kahvilan puoli, "karvalakkipuoli" ja toinen varsinainen ravintolaosasto valkoisine pöytäliinoineen ja tarjoilijoineen. Ravintolaosasto oli tarkoitettu ruokailijoille, sinne ei muuten sopinut mennä. Siellä tarjoiltiin myös alkoholijuomia. Hinnat olivat korkeat, niihin ei opiskelijan budjetti riittänyt. Siinä vaiheessa, kun rahaa olisi ollut ruokailla tuollaisessakin ympäristössä, alkoivat ravintolaosastot junista hävitä.  Jonkun kerran söin ravintolavaunussa, siis sellaisessa oikeassa, eikä ruoka tainnut olla hassumpaa.

Nykyisistä ravintolavaunuista puuttuu tällainen glamour. Kaikki voivat tasapuolisesti ostaa samasta paikasta kalliita ja melko mauttomia ruoka-annoksia ja syödä ne muovipöydissä istuen, jos onnistuvat paikan löytämään. Kaljakin virtaa kaikille, joilla ikä riittää. Kehitys kehittyy ja tehokkuus kasvaa.

Aiheen tähän tekstiin sain taas kerran vanhasta sanomalehdestä. Aamulehdessä 13.7.1911 kerrottiin, että eräs saksalainen yritys aikoi esitellä rautatiehallitukselle ravintolavaunun piirustukset. Rautatiehallituksella kerrottiin tosin olevan omatkin piirustukset, jotka mahdollistaisivat vaunujen valmistamisen Suomessa. Tarkoitus oli, että rautatiehallitus vuokraisi saksalaiselle toiminimelle kolme ravintolavaunua, jotka pikajuniin liitettyinä kulkisivat linjalla Pietari - Toijala - Turku. Olisipa mielenkiintoista tietää, alkoivatko ravintolavaunut kulkea tuolloin. Varmaan sen näin VR:n juhlavuonna jostakin saisi selville.