Keittokirjatkin muuttuneet

Lehteilin erilaisia huusholliin kertyneitä keittokirjoja. Oikein vanhoja minulla ei ole. En tiedä, mihin äidin ja mummun kirjat ovat joutuneet. Ehkä ne kuluivat käytössä niin puhki, ettei niitä enää kannattanut säilyttää. Toisaalta en muista heidän juuri ruokaohjeita mistään etsineen, perusruuat syntyivät ihan muistin varassa. Parempiin leipomuksiin katseltiin reseptiä.

Yhden kannettoman ohjevihkosen sentään otin kotoa talteen. Se on vuodelta 1926. Vihkosessa on lähinnä leivontaohjeita. Leivotaan kaakkuja (muistan sanan lapsuudesta), vehnästä, rinkeleitä ja giffeleitä. Korppujen teko-ohjekin löytyy. Tekeeköhän kukaan niitä enää kotona? Lapsuudesta nekin muistan, hyviä olivat. Vihkosessa on muutamia komeita värikuvia, joista tässä malliksi yksi. Tekijänoikeuksista en tiedä, mutta poistan kuvan heti, kun joku todistaa sellaiset omistavansa.

Kun lähdin maailmalle, otin mukaan vanhan keskikouluaikaisen kotitalouden oppikirjani. Niin on tainnut moni muukin tehdä. Opiskeluaikana sitä käytinkin, kun ei ollut varaa ostaa hienompaa keittokirjaa. Melko resuun kuntoon on Väänäsen-Sorrin kirja päätynyt. On siis täyttänyt tehtävänsä. Mutta siitä ruokaohjeiden muuttumisesta. Makkarakuppeja ja munakokkelia ei ole tullut laitetuksi, vasikankylkeä ja naudan etuselkääkin voisi joutua tovin etsimään marketista. Ainekset ovat nykyisin niin valmiita, että ne voi suurin piirtein suoraan laittaa pakkauksesta pannulle. Mausteitakaan ei tarvita, jos tykkää kaupan valmiista mausteseoksista. 

Ainakin itselläni tulee nykyisin ruokaohjeita etsittyä verkosta. Niitähän on blogeissa ja valmistajien ja kauppojen sivuilla suuret määrät. Sitten vain ohje suurin piirtein muistiin ja omasta päästä loput. Perinne siis jatkuu. Vain leipomuksiin (olen kovin laiska leipoja) katson tarkan ohjeen joko kirjasta tai tulosteesta.

Kotitalouden oppikirja antaa muuten paljon edelleen päteviä ohjeita: "Ensimmäiset tulot voivat huveta aivan turhiin ja tarpeettomiin mielitekoihin. Tämän estämiseksi olisi tehtävä tulojen käytön arvio. Kun saadaan ensimmäinen toimipaikka, tiedetään tarkoin kuukausitulot. Menoarviossa ne on järkevästi jaettava eri menokohteiden kesken..." Tätä seuraa vielä malliesimerkki, jossa tuloista noin 10 % laitetaan säästöön. Maksuhäiriömerkintöjä tulisi vähemmän, jos useampi nuori laskisi tarkkaan, mihin tulot riittävät.

Jostain syystä kaikki kirjan kuvituksessa taloustöitä tekevät ovat naisia. Ehkä niin oli vielä 60-luvulla.