Matonkuteita

Kuulin yhtenä päivänä jutun naisesta, joka kuljetti säkillisen matonkuteita linja-autolla Mouhijärveltä Tampereeen kautta Kangasalle, jossa asui hänen sukulaisiaan. Matonkuteet oli tietysti vanhoista puhkikuluneista vaatteista leikattu. Olisi luullut sellaisia löytyvän Kangasaltakin, mutta niin vain tuliainen kulki linja-auton tavaratilassa. Tapahtuman ajankohta oli 30-luku. Siihen aikaan kierrätys toimi aika täydellisesti. Vaatteet jatkoivat elämäänsä matossa, joka saattoi palvella vielä ulkovarastossa jonkinlaisena peittona sen jälkeen kun ei enää lattialle kelvannut. 

Itsekin muistan lapsena leikanneeni matonkuteita. Homma oli muistaakseni aika pölyistä. Joku taitavampi ratkoi saumat partakoneenterällä ja me lapset käyttelimme saksia. Meillä ei kyllä kangaspuut olleet käytössä, joten arvatenkin joku muu loihti kuteista mattoja. Kyllähän matosta saattoi joskus tunnistaa jonkun vaatekappaleen, vähän niinkuin vanhassa laulussa riepumatosta. Useimmiten värejä oli kuitenkin melko paljon ja ne vähän sekoittuivatkin pesuissa. Yksittäisen raidan alkuperää ei tainnut kukaan tietää.

Lähde: wikimedia

Onkohan enää ihmisiä, jotka leikkaavat vanhat vaatteet matonkuteiksi? Ymmärtääkseni kuteita saa ostaa kaupoista ja netistä melko edullisestikin. Mattoon saa mieleisensä värit helposti. Vanhojen loppuun kulutettujen vaatteiden hävittäminen onkin sitten pieni ongelma. Lumpuille ei taida nykyään kerääjää löytyä. Päätyvät kai useimmiten energiajätteeksi. Itse yritän käyttää ainakin luutuiksi kelpaavat vielä kertaalleen. Jos pitää pyyhkiä jotain todella likaista, voi luutun sitten jo hyvällä omallatunnolla heittää roskiin.