Allergiaa

On taas päästy keväässä siihen kohtaan, että eri siitepölyallergiat antavat kuulua itsestään. Tunnollisimmin itseään hoitavat ovat jo vähän aikaa popsineet allergialääkkeitä. Itselläni tämäkin tahtoo jäädä viime tippaan. Aloitan lääkityksen, kun olo alkaa tuntua tukkoiselta. Puolustuksena sanottakoon, että allergiani on melko lievä ja antihistamiinit väsyttävät minua kovasti ja tekevät oloni ärtyisäksi.

Sukututkimuksen harrastajana mietin toisinaan, miten minun olisi käynyt, jos olisin elänyt 100 vuotta aiemmin. Olisinko välttynyt allergialta, koska en olisi elänyt niin siistissä ympäristössä. Tällaistahan kuulee väitettävän. Täysin en siihen usko, lapsuuteni maaseudulla kaikki pölyt tulivat kyllä tutuiksi. Myös eläimet kuuluivat kasvuympäristööni. Allergioiden puuttuminen saattoi johtua siitä, ettei sellaisista tiedetty mitään. Oli ehkä kuultu heinänuhasta, mutta kun sillekään ei oikein mitään voitu, ei asiaan kiinnitetty suurempaa huomiota. Podettiin oireet ja yritettiin pärjätä.

Merkittävän allergioiden poistajan muodostivat muut sairaudet, julma luonnonvalinta. Allergiaan taipuvainen ihminen todennäköisesti sai jo lapsena useita infektioita, joista jokin saattoi koitua kohtalokkaaksi. Keuhkokuume saattoi viedä hengen, jos yleiskunto ei ollut hyvä. Paljon kuolonuhreja vaatinut tuberkuloosi taisi myös viedä hautaan ihmisiä, joilla oli allergiataipumusta. 

Haluaisinkin laittaa rokotusten vastustajat lukemaan 1800-luvun haudattujen luetteloita. He tietysti sanoisivat, että nykyajan lääkkeillä pärjätään ilman rokotuksia. Mutta jos taudeista syntyy lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja, ollaan pulassa. Siksi ajattelen, että narkolepsiasta ja muista surullisista sivuoireista huolimatta rokotukset ovat olleet ja ovat hyvin tärkeitä tautien torjumisessa.