Kasvatti

Aamulehden 25.7.1911 viimeisellä sivulla oli pieni, näin kuuluva ilmoitus: "Lapsi otetaan kasvatiksi maalle jos pieni käteinen maksu seuraa mukana. Vastaus tämän lehden kontt. ..." Ilmoitus saa miettimään, pyrkikö joku ansaitsemaan ottamalla huollettavakseen toisen lapsen. Ehkä kyseessä oli aito halu auttaa äitiä ja lasta. Kun Tampereella oli paljon nuoria naisia töissä tehtaissa, syntyi aviottomia lapsia jonkinmoinen määrä. Jos äidillä ei ollut ketään, joka olisi pitänyt lapsesta huolta, kun hän itse oli työssä, oli lapsen antaminen kasvatiksi yksi vaihtoehto. Ehkä mieluisampi kuin kotitölliin palaaminen. Toki lapsi usein vietiin isoäidin hoteisiin maalle. Äiti maksoi palkastaan lapsen aiheuttamat kustannukset.

Näitä kasvattilapsia näkyy maaseudun rippikirjoissa 1900-luvulle tultaessa. Ainakin osa tapauksista lienee sellaisia, jossa äiti ja kasvattivanhemmat ovat sopineet asiasta keskenään. Kyse ei ollut adoptiosta. En ole varma siitä, kuka näissä tapauksissa oli lapsen virallinen holhooja. Luulen, että asema säilyi äidillä. Ainakaan lapsi ei perinyt kasvattivanhempiaan elleivät nämä halunneet tehdä testamenttia hänen hyväkseen. Kunnissa toimi 1900-luvun alussa jo köyhäinhoitolautakuntia, jotka sijoittivat kasvateiksi sopiviin perheisiin sellaisia lapsia, joiden vanhemmat olivat kuolleet tai eivät pystyneet huolehtimaan lapsistaan. Näissä tapauksissa kustannuksista vastasi yleensä kunta.

Millaiseksi kasvattilapsen asema perheessä muodostui? Joissakin perheissä heitä kohdeltiin samalla tavalla kuin omia lapsia. Kaikilta vaadittiin työntekoa, omatkaan lapset eivät saaneet laiskotella. Nämä kasvatit saattoivat pitää yhteyttä perheeseen vielä aikuisiksi tultuaan. Toisissa perheissä kohtelu oli tylympää. Jos lapsella oli äiti tai isä, joka toisinaan kävi häntä katsomassa, oli hänen asemansa hiukan parempi kuin sellaisen, jolla ei ollut ketään.