Aviottomia lapsia

Sukututkimukseen liittyvillä keskustelupalstoilla pohditaan toisinaan, onko mahdollista selvittää aviottoman lapsen isää kirkonkirjoista tai muista lähteistä. Aihe voi olla kipeä, jos kyse on melko läheisistä sukulaisista, esimerkiksi isovanhemmista. Valitettavasti selvittäminen voi olla kovin vaikeaa.

Ensimmäinen lähde, mistä kannattaa katsoa, on kastettujen luettelo. Toisinaan siellä voi olla merkintä: "Fadern sades vara...".  Kuka sanoi, ei yleensä käy ilmi. Joskus luettelossa kerrotaan, että äiti ilmoitti lapsen isäksi sen ja sen. Itse asiassa 1700-luvun loppupuolelle saakka äiti oli velvollinen ilmoittamaan aviottoman lapsensa isän käräjillä, joten tuomiokirjoista voi etsiä näitä vanhempia tapauksia. Voi  kysyä, kuinka luotettavia ilmoitukset olivat. Jos todellinen isä oli naimisissa, hän saattoi sopia lapsen äidin ja jonkun naimattoman miehen kanssa, että tämä ilmoitettiin isäksi. Korvausta vastaan tietysti. 1800-luvulle tultaessa ei isää enää ollut pakko nimetä. Jos äiti halusi lapselle elatusapua, piti isä tietenkin ilmoittaa. Elatusapuvaatimuksia voi käräjäpöytäkirjoista etsiä 1900-luvun puoleltakin.

Vähitellen salavuoteudesta tyydyttiin vain ripittämään. Pappi piti ainakin äidille (yleensä kai yksityisen) nuhtelun antaen lopuksi synninpäästön. Ripitettyjen luetteloita on jonkin verran säilynyt ja niitä on myös mikrofilmattu. Niitä on pidetty vielä 1900-luvun puolella. Aikana ennen käyttölupia olen joskus tällaisesta mikrofilmatusta ripitettyjen luettelosta saanut tietää, kuka oli lapsuuden naapurin isä. No, hän oli jo silloin kuollut, kuten äitinsä ja isänsäkin. Samoin huomasin, että toisen naapurin pariskuntaa oli 20-luvulla ripitetty ennen avioliittoa syntyneestä lapsesta. Nimenomaan molempia oli nuhdeltu. 

Muitakin lähteitä on. Kirkonkokouksien ja myöhemmin holhouslautakuntien pöytäkirjoista voi löytyä epävirallista keskustelua isästä. Edellisiä on mikrofilmattu, jälkimmäiset ovat yleensä kuntien arkistoissa ja oman kokemukseni mukaan aika vaikeasti saatavissa tutkittavaksi. Ehkä parasta on pyytää arkistonhoitajaa katsomaan (korvausta vastaan) lapsen syntymän jälkeiset pöytäkirjat parilta vuodelta. En ole varma, voiko tietoa saada sitäkään kautta, paitsi mahdollisesti lapsen itsensä pyytäessä.

Tärkeä kysymys on tiedon luotettavuus. Pitäisin tapauksia, joissa äiti on ilmoittanut lapsensa isän ja nostanut elatusapukanteen suhteellisen luotettavina. Nämä isät kirjaan sukutauluihin. Virheen mahdollisuus ei liene paljon suurempi kuin avioliitossa syntyneillä. Muissa tapauksissa tyydyn kirjaamaan mahdollisen isän lisätietoihin. Sukututkijankin on hyväksyttävä se, ettei kaikkien alkuperä selviä.