Lahjakirjoja 101 vuotta sitten

En oikeastaan ollut ajatellut, kuinka vanha joululahja kirja on. Itse asiassa olin kuvitellut, ettei 100 vuotta sitten kovin paljon joululahjoja annettu, mitä nyt lapsille jotain tarpeellista omatekoista. Olinpa taas väärässä! Aamulehdessä 29.11.1911 oli iso WSOY:n mainos, jossa tuotiin esille yhtiön kustantamaa "huomattavinta joulukirjallisuutta". Siispä kirjalahjoja annettiin. Varallisuutta ja lukijoita oli kuitenkin riittävästi olemassa.

Mainostetut kirjailijat ovat pitkään säilyttäneet asemansa, koska valtaosa heistä oli itselleni ainakin nimenä tuttuja: Johannes Linnankoski, Selma Lagerlöf, Maila Talvio, Santeri Ivalo, Kyösti Vilkuna ja Daniel Defoe. Ainakin Tolstoin Anna Kareninan ja Defoen Robinson Crusoen olen joskus lukenutkin. Sen sijaan Kauppis-Heikin Anasti, Pontus Artin Häpeä ja Sudet sekä Alessandro Manzonin Kihlautuneet ovat teoksia, joista luin mainoksesta ensimmäistä kertaa.

Seuraavalla sivulla oli toimituksen juttu otsikolla "Uutta kotimaista kaunokirjallisuutta". Kotimainen tarkoittanee tässä suomenkielistä tai Suomessa julkaistua. Nimet olivat nyt oudompia: Rafael Engelbergin, Kerttu Kärkkäisen, Alli Nissisen, Onni Okkosen tai Lauri Sauramon maine ei ole kantanut sataa vuotta. Alexander Dumas, Ilmari Kianto ja Friedebert Tuglas tunnetaan edelleenkin. Kiannon Punaisesta viivasta oli ilmestynyt kolmas, huokeahintainen painos. Nykyisiin kirja-arvosteluihin verrattuna juttu oli kovin lyhyt ja lähinnä faktapitoinen. Tosin Monte Criston kreivin jännittävyyttä kiitettiin.

Mahtaakohan kirjamyynnistä olla tilastoja noilta vuosilta? Olisi mukava tietää, paljonko kirjoja tuolloin myytiin ja mikä oli joulumyynnin osuus. Uskoakseni kirjan elinkaari oli pitempi. Sitä tuskin myytiin parin vuoden kuluttua alennusmyynnissä.