Aamulehdessä oli 24.12.1911 juttu joulunvietosta Lempäälässä 30 vuotta sitten, siis 1880-luvulla. Useimmat tekstissä kerrotut tavat olivat varsin tuttuja, sellaisia, joista vanhoissa joulunkuvauksissa on kerrottu ja joista osa on säilynyt tähän päivään asti. Minulle uutta oli päreiden teko jouluun valmistauduttaessa ja pirtin koristaminen päreillä jouluksi.
Jutun kirjoittaja kertoo, että ensimmäinen joulun merkki oli, että metsästä tuotiin reellä pihamaalle tukeva mäntytukki. Tämä sitten joko kirveellä tai sahalla katkottiin noin parin kyynärän (toista metriä, jos Wikipedian tieto autonomian ajan kyynärästä pitää paikkansa) mittaisiksi pölkyiksi. Nämä pölkyt halottiin kiiloilla puoliskoihin ja nämä edelleen ohuemmiksi soroiksi. Näin saadut kappaleet vietiin pirttiin sulamaan ja lämpenemään. Seuraavana aamuna niistä erotettiin karkeampisyinen sydänpuu pois nuijan ja kirveen avulla. Hienommasta pintapuusta lohottiin säleet, joiden reunat suoristettiin ja silitettiin pitkällä pärepuukolla. Näistä sitten kiskottiin päreet. Päreet sidottiin kimpuiksi ja vietiin ulos.
Aatonaattona päreet tuotiin sisään. Huonompia niistä aseteltiin seinille parin tuuman välein. Vaaleista päreistä ja tummuneesta seinästä muodostui kaunis kuvio. Katon päreorsille laitettiin päreitä monenmoiseen asentoon niin, että niistä syntyi ruutuja ja ristikoita. Pöydän kohdalle kirjoittaja kertoi laitetun puusta tehdyn kyyhkysen siivet levällään, toisinaan sen viereen myös himmelin.
Mikäli oikein ymmärsin, käytettiin päreitä nimenomaan koristeena, ei valaisuun. Kuusessa ja pöydällä mainittiin olleen kynttilät. Kun seinillä ja katossa oli vaaleita päreitä, lattialla olkia ja pöydällä valkea liina, oli pirtti saatu sisutettua vaaleaksi. Luultavasti päreet käytettiin myöhemmin kateaineena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti