Joulusiivousta

Lattiakaivoja tänään kuuranneena päätin kirjoittaa joulusiivouksesta. Tuo tämänpäiväinen urakkani ei johtunut joulusta, pitäähän ne kaivot joskus puhdistaa kaikesta niihin kertyvästä. Nyt sattui olemaan sopiva aika, enkä keksinyt mitään veruketta siirtää toimenpidettä myöhemmäksi. Kaikenlaisia ominaisuuksia minussa on, pedanttisuuttakin, mutta siivoushullu en missään tapauksessa ole. 

Yleensä joulusiivoukseni on normaali viikkosiivous. Muutenkaan en yleensä ryhdy mihinkään suursiivoukseen. Tyydyn pitämään kohtuullista järjestystä ja puhtautta yllä ja puhdistan sellaiset kohteet, missä lika pistää silmään. Ikkunatkin pesen kesällä vähitellen. Kaappeihin en joulun alla koske, joku muu aika on otollisempi. Opettajantyössä on vähitellen oppinut olemaan kasaamatta turhia paineita joulua edeltävään aikaan. Ihan pakollisia kiireitäkin riittää. Paras kuulemani ohje joulusiivoukselle on peräisin työkaverilta: "Sammutetaan valot". Niinpä, kuka kynttelikköjen valossa tunnelmoidessa edes huomaa, onko kaikki viimeisen päälle puleerattua. Mutta kukin tyylillään. Joillekin ei joulu tule ellei talo ole viimeisen päälle siivottu.

Lapsuuskodissani joulusiivo kyllä tehtiin. Varmaan siihen oli enemmän aihettakin. Maatilalla likaa kulkeutui väkisin sisälle, varsinkin kun vanhoissa rakennuksissa ei ollut erillisiä peseytymis- ja pukeutumistiloja. Pölyt pyyhittiin tarkkaan joka paikasta, lattiat lakaistiin ja pestiin ja saunakin puhdistettiin tarkasti. Vuodevaatteet tuuletettiin, kun sää salli. Kaappeja meillä ei kuitenkaan ihan perusteellisesti käyty läpi, kevyempi järjestäminen riitti. Lattiat oli tuohon aikaan jo joka paikassa maalattu, joten mitään hiekalla kuuraamista ei enää harjoitettu. Myöskään olkia ei enää tuotu sisälle. Milloinkahan se tapa lienee loppunut?

Kaikkien valmistelujen jälkeen jouluaaton tunnelma oli juhlallisen odottava. Jotain samaa yritän löytää tässä nykyisessä, puitteiltaan kovin erilaisessa joulussani.