Hiskin erikoisuuksia

Hiski on mielestäni kerrassaan mainio apuväline sukututkijalle, kunhan muistaa tarkistaa tiedot alkuperäisistä lähteistä. Hakukentät on aika hyvin suunniteltu ja mielikuvitusta tai ehkä paremminkin luovaa ajattelua (hah!) käyttämällä voi löytää etsimänsä. Usein säästää tuntien työn, kun ei tarvitse selata kastettujen, vihittyjen tai haudattujen luetteloita sivu kerrallaan lävitse. Hiskiä käytettäessä pitää muistaa, että se on kopion kopio. Aikanaan Mustiin kirjoihin tulleet virheet ovat tallentuneet myös Hiskiin. Toisinaan kommentissa voi olla virheestä huomautus, mutta muuten tallentaja ei ole voinut ilmeisiäkään virheitä korjata. Aina silloin tällöin tulee vastaan erikoisuuksia.

Kaikille tuttuja lienevät eri variaatiot Zp.-lyhenteestä. Entivanhanen Q-kirjain muistutti kovasti Z-kirjainta. Kyseessä on tietysti Qvinsperson, naisihminen, joka oli saanut aviottoman lapsen. Mustista kirjoista lyhenne on jäljennetty Hiskiin semmoisenaan. Eri seurakunnissa papit näyttävät muuten suhtautuneen kirjaamiseen hiukan eri tarkkuudella. Joissakin merkintä seurasi naista tämän elämän loppuun saakka, jossakin toisessa seurakunnassa merkinnästä luovuttiin avioliiton solmimisen yhteydessä.

Eilen selasin Iitin seurakunnan rippi- ja historiakirjoja. Hiskin vihittyjen luettelossa pisti silmään morsiamen kotikyläksi annettu "som brudg." Pienellä päättelyllä tietysti ymmärtää, että sulhanen ja morsian olivat kotoisin samasta kylästä. Tuonkin täytyy olla peräisin Mustista kirjoista. Tarkistin nimittäin muutaman tällaisen alkuperäisistä luetteloista. Niissä sanontaa ei käytetty, vaan muuten eri tavoin ilmaistiin, että samasta kylästä tulivat niin morsian kuin sulhanenkin. Samma städes, kaari jne olivat käytössä.

Alatornion haudattujen luettelossa Hiskissä taas on seuraavanlaista tekstiä: "Clemetss: d:r mod: Brita Mickdr: Johan Anna Greta". Ymmärtäähän tuon, kun hetken miettii: Juho Klemetinpojan ja Riitta Mikontyttären tytär Anna Kreetta oli kuollut. Jälleen lähteenä lienee Mustat kirjat, kuten pitääkin. Alkuperäisessä haudattujen luettelossa asia on ilmaistu ihan selkeästi. Sukututkija on kiitollinen vanhasta 1700-luvun tavasta merkitä kuolleen vanhemmat näkyviin.