Kätilöllä ei kysyntää

Kuten monesti ennenkin, kerron taas Aamulehdessä ilmestyneestä maaseutukirjeestä. Tällä kertaa kyseessä oli nimimerkki Isän raportti Hämeenkyröstä. Teksti ilmestyi 6.2.1912. Se kertoi, että kunnassa syntyi edellisenä vuonna 269 lasta, mutta vain 40 synnytyksessä oli paikalla kunnan kätilö. Määrä kuulostaa todella pieneltä. Jää ihmettelemään, oliko pitäjässä kätilö toimessaan koko vuoden ajan. Todennäköisesti, koska nimimerkki lienee ollut joku paikalliset olot hyvin tunteva. Kätilö toimi tuohon aikaan myös rokottajana, joten hänellä varmaan riitti työtä. Matkoihin kului aikaa ja usein talossa piti yöpyäkin, jos synnytys kesti pitkään. 

Nimimerkki kertoi, että useimmilla synnyttäjillä oli apunaan tavallinen kansannainen, "apuihminen" kuten hän näitä lapsenpäästäjiä kutsui. Tällaisen itseoppineen kätilön käyttöä hän piti vaarallisena, erityisesti jos tilanteessa oli jotain poikkeavaa. Hänen mukaansa osa näistä lapsenpäästäjistä ymmärsi taitojensa rajallisuuden, osa taas aiheutti toimillaan vahinkoa äidille tai syntyvälle lapselle. Ilmeisesti vastuuntuntoiset lähettivät jonkun hakemaan kätilöä paikalle ollen itse apuna tämän saapumiseen saakka. 

Kirjoituksessa ruodittiin syitä kätilön vähäiseen käyttöön. Isä mainitsi ensimmäiseksi ymmärtämättömyydestä johtuvan välinpitämättömyyden. Mitä hän sillä tarkoitti, jää hiukan epäselväksi. Ehkä "kyllä ennenkin on naapurin muija avuksi riittänyt"-ajattelua. Lisäsyitä olivat jonkinlainen ujous ja epävarmuus siitä, tavoittaako kätilön kotoa. Saattoi hyvinkin olla, että varsinkin köyhemmät naiset arastelivat koulutettua kätilöä. Satakuntalaiset tuntien rohkenen epäillä yhdeksi syyksi nuukuutta. Kätilölle piti nimittäin talollisten ja torpparien maksaa korvausta työstä. Köyhimmät oli vapautettu maksusta. Pitkä matka ei oikein käy syyksi. Kätilö asui kirkonkylässä tai sen lähellä. Kun Hämeenkyrön karttaa katsoo, huomaa etteivät etäisyydet sinne ole miltään kulmakunnalta hirvittävän pitkät. Vaikka hevosella kärryteitä pitkin kuljettiinkin, lienee edestakainen matka kestänyt korkeintaan muutaman tunnin.

Tilanteen korjaamiseksi Isä ehdotti valistusta ja keskustelua tästä tärkeästä asiasta. Lisäksi hän ehdotti puhelimen hankkimista kätilölle, jotta syrjäkulmillakin tiedettäisiin, mistä hänet tavoittaa. Paikkakunnalle oli nähtävästi jo muutama puhelinlinja saatu vedetyksi, joten oudolta tuntuukin, ettei kätilön käyttöön oltu puhelinta hankittu. Puhelinkeskus olisi sitten tiennyt kertoa, mihin kätilö oli lähtenyt. Kustannuksiahan siitä olisi tietysti tullut...