1900-luvun alun henkikirjoista näkyy, että erityisesti Amuri, Juhannuskylä ja Tammela olivat työläiskaupunginosia. Kuten aiemmin kirjoitin, oli Kyttälä jo alkanut muuttua uuden rakennuskannan myötä. Sen väestö oli ammatillisesti kirjavampaa. Ilmeisesti alueella oli tuolloin sekä vanhoja puutaloja että uudempia rakennuksia. Aivan ydinkeskustaan Keskustorin ympäristöön rakennettiin 1900-luvun alussa komeita kivitaloja, jotka vielä tänä päivänäkin onneksi ovat pystyssä. Niissä asui väkeä kamreerista konttoristiin. Monilla heistä oli varaa pitää palveluskuntaa ja ilmeisesti isompiin asuntoihin oli suunniteltu erilliset palvelijainhuoneet. Joka tapauksessa näissä taloissa asui melko paljon palvelijoita. Useimmat olivat naisia, mutta miehiäkin oli joukossa, toisinaan rengin tittelillä.
Commercen talo esiintyy 1900-luvun alun henkikirjoissa. Lähde: wikimedia
Joskus aiemmin tutkiessani sukulaisten vaiheita Tampereen poliisilaitoksen osoitekortistosta ihmettelin, miten heillä oli vielä 50-luvullakin varaa asua Hämeenkadun varressa. Vuokralla he varmasti asuivat, ehkä jopa alivuokralaisina, jos naimattomista henkilöistä oli kyse. Vuokratulot olivat monille tarpeellinen tulonlisä tuolloin. Asuntoa ei kai niinkään ajateltu sijoituksena, vaan ansaintakeinona. Sitä en tiedä, kohtasivatko eri yhteiskuntaluokkien ihmiset toisiaan samoissa taloissa asuessaan.
Kaupunginosien asukkaissa oli siis selviä eroja. Kaupunki oli kuitenkin alueeltaan vielä niin pieni, että köyhempikin väki asui lähellä keskustaa. Myös tavattoman yleinen vuokralla asuminen sekoitti väestöryhmiä keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti