Vuokralle tarjottiin

Henkikirjoista olen oppinut, että ainakin Tampereella asuttiin 1900-luvun alussa vuokralla. Varsinkin puutaloissa talonomistaja (jota nimitystä käytettiin myös ammatin tapaan) asui yleensä talossaan, mutta vuokrasi osan tiloista muille. Vieläkin ihmettelen, miten isot kivitalot oikein oli rahoitettu, kun niissäkin suurin osa asukkaista näytti olevan vuokralaisia. Milloin keskustan asunnot muuttuivat omistusasunnoiksi? No, palataanpa aiheeseen. Katselin hiukan tuon ajan sanomalehtien Vuokralle tarjotaan-ilmoituksia, joita olikin kohtuullisen rusaasti. Ajattelin, että niistä saa tarkempaa kuvaa asumisesta 1900-luvun alussa.

Useammanlaisia vuokra-asuntoja oli tarjolla. Kalustettuja huoneita tarjottiin sekä täysihoidolla että ilman. Ne oli selvästi tarkoitettu yksinäisille henkilöille tai sitten jaettavaksi parin ihmisen kesken. Kenties tuoreet avioparitkin vuokrasivat kalustettuja huoneita. Asuintoveria haettiin tällaiseen yhden huoneen asuntoon. Myös kamarin ja keittiön asuntoja tarjottiin vuokralle. Joskus kyseessä oli osakeittiö, mikä tarkoitti yhteiskeittiön käyttöä. Jotkut lukijoista ehkä muistavat tällaisen opiskelija-asuntoloista. Vaikea kuvitella, miten sopu niissä säilyi perheiden kokatessa, kun tiukkaa teki joskus harvoin ruokaa laittaneilla opiskelijoillakin.

Tässäkin puutalossa Tammelassa lienee aikanaan ollut vuokralaisia. Jos veikata pitäisi, sanoisin talon olevan 20-luvulta. Lähde: wikimedia

Itselleni outo sanonta oli huone ja puoti. Oletan puoti-sanan viittaavan jonkinlaiseen varastoon. Sana esiintyy eri pakkakunnilla hiukan eri muodoissa: puohi, puoji, puori. Olihan vuokralle tarjolla myös isompia asuntoja. Papinkadulla oli 1910 vuokrattavana kahdeksan huoneen ja keittiön asunto mukavuuksineen. Kelpasi siinä jo asua, muutama palvelijakin mahtui. Mukavuudet oli usein eritelty: kaikki, vesi tai WC. Myös oma sisäänkäynti mainittiin. Talli ja puuvaja taas viittasivat puutalokortteleihin. Joskus huoneita vuokrattiin "sattuneesta syystä".