Vaikeita sananlaskuja, osa 2

Jatkan vielä sananlaskujen pohtimista. Myös aakkosten loppupäässä oli muutamia sellaisia, jotka eivät auenneet joko murre-eroista tai muista syistä johtuen.

"Kyll' on tielläkin tiloa, jos on vartta virsullakin"

Lönnrotin selityksen mukaan lausahdus tarkoittaa, että tuskin kenelläkään on niin paljon tavaraa, ettei sille paikkaa löytäisi. Ei taida päteä enää meidän tavarataivaassamme.

"Lempo suota souti, Hiisi hiihtäköön suloa"

Mahdottomiakin töitä sattuu eteen. Sävy ei kirkastunut. Pitääkö noista hommista selvitä vai todetaanko ne kerrassaan mahdottomiksi?

 "Muut ne kaikki katos-ala', minä raukka räystäs-ala'"

Vähäonnisen sanat, kun hänellä ei ole kattoa päänsä päällä. Joko kieli on 1800-luvulta muuttunut tai sitten murre tekee tämän käsittämättömäksi. Katos-ala? Räystäs-ala?

"Olkoon osa kokolla kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, varpusen varustamista"

Tuo tarkoittaa selityksen mukaan ettei pidä pyytää sellaiselta, jolla ei liikaa ole. Kiekki = lokki tai tiira. En silti ymmärrä.

"Sileämpi siiven jälki, kuni vastan lehtevänkin"

Köyhän hiljainen ja hyvä elämä on parempi kuin rikkaiden loistava ja kauas kuuluva. 

  "Äiän tikka puita puipi, ei saa pitkiä pinoja"

Uutterastakaan työstä ei ole apua, jos se on järjetöntä. Loppu ymmärrettävä, mitä tarkoittanee äiän tikka?

Lopuksi sukututkijan näkökulmasta ihan ymmärrettävä sanonta, kun muistaa kaikki vanhuuteen kuolleet eisvanhemmat.

"Tauditta vanha kuolee, tuuletta pölhö kaatuu"

Kuva on jostain Keski-Suomesta, murrealueiden rajoilta.