Muonamiehiä ja muuta väkeä

Vanha maatalousvaltainen yhteiskunta piti sisällään ammattinimikkeitä, jotka nuoremmalle väelle taitavat olla outoja. Piiat, rengit, muonamiehet ja torpparit ovat kokonaan kadonneet. Itselleni nimitykset ovat tuttuja vanhempien ihmisten puheista. He olivat olleet taloissa renkeinä ja piikoina. Joku naapuri oli aiemmin ollut lähitalon moonamies. Isoisovanhempani olivat torppareita. Olen nyt tutkinut 1800- ja 1900-lukujen vaihteen rippikirjoja useammasta seurakunnasta ja tullut kiinnittäneeksi huomiota nimitysten vaihtelevaan käyttöön.

Muonamies, jota myös moonamieheksi tai jyvärengiksi saatettiin sanoa, oli yleensä perheellinen renki, joka sai osan palkastaan elintarvikkeina esimerkiksi viljana. Ilmeisesti palkkauksesta oli varsinkin 1900-luvulle tultaessa erilaisia versioita, mutta tavallisesti rahapalkkaakin maksettiin. Myös taloon tehtyjen työpäivien määrä vaihteli. Osa oli töissä rengin tapaan joka päivä, osalla työpäiviä oli vähemmän, jolloin oltiin lähempänä torpparin asemaa. Muonatorppari-käsitekin tunnetaan. Ymmärtääkseni muonatorpparillla oli hiukan maata viljeltävänä ja ehkä vähemmän työpäiviä tehtävänä. Rajaa muonamiehen ja muonatorpparin välille on vaikea vetää. Muonamiesperheet asuivat talon heille osoittamassa asunnossa, joka voi olla talon väenrakennuksessa tai sitten mökki jossain talon maalla.

Mutta nyt niihin rippikirjoihin. Olen huomannut, että joissakin seurakunnissa muonarenki-nimeä käytettiin runsaasti ja heitä oli ainakin isommissa taloissa lähes jokaisessa. Kuitenkin vaikkapa Mouhijärvellä tai Ikaalisissa nimitys on harvinainen vuosisadan vaihteen tienoilla. Niissä näyttää olevan vain perheellisiä renkejä ja sitten erityisesti Mouhijärvellä paljon työmiehiä. Luulen, että perheelliset rengit olivat muonarenkejä, samoin osa työmiehistä. Jonkun esivanhemman elämän hahmottaminen olisi helpompaa, jos pappi olisi selittänyt, mitä tarkoittaa työmiehellä, mäkitupalaisella, itsellisellä ja irtolaisella. Ehkä yhteiskunta oli tuolloin muuttumassa niin, että pappienkin oli joskus vaikea määrittää henkilön asemaa. 

Suhde taloon oli yksi henkilön asemaa määrittävä seikka. Kun alkoi olla yhä enemmän väkeä, joka sai osan elantoaan muista kuin talon töistä, heitä oli vaikeampi sijoittaa vanhoihin kaavoihin. Osa papeista turvautui itselliseen, osa laittoi todellisen ammatin näkyviin. Irtolaiset olivat liikkuvampaa väkeä, mutta aika harvoin kuitenkaan mitään maankiertäjiä. Amerikkaan lähteneen kirjaamisen irtolaisten joukkoon vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä mökinmuori sai tuon tittelin 1920-luvun henkikirjoihin? Suhde maanvuokraukseen oli myös tärkeää erityisesti sen jälkeen, kun laki vuokra-aluiden lunastuksesta oli säädetty. Torpparin muuttuminen kirkonkirjoissa itselliseksi ei välttämättä kerro siitä, etteikö hän olisi asunut edelleen torpassaan ja tehnyt siitä työpäiviä taloon. Se voi myös tarkoittaa, että isäntä arveli torpparien saavan tulevaisuudessa lunastaa vuokraamansa maan ja halusi eroon heidän torppariasemastaan.

Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Backstugusittare1.jpg. Kovin vaurasta ei ollut elämä 1900-luvun alussa Ruotsissakaan.