Talviurheilua

Näin komeana aurinkoisena pakkaspäivänä tulee muistelluksi lapsuuden talviliikuntaa. Aurinko tietysti paistoi aina ja hanki kantoi, oli kerihanget, kuten meillä sanottiin. No, ei nyt sentään. Muistan monta tuskallista hiihtoretkeä, kun räntäsateessa tarvottiin koulusta kotiin lipsuvin, luistamattomin suksin. Komeat oli lumipaakut suksenpohjissa kiinni, kun niitä kotona ruvettiin puhdistamaan. Jos hikisenä ymmärsi käydä saunalla pesulla, tuli parempi olo. Suihkua ei ollut käytettävissä. Ei siis kaikki ollut auvoa ennenkään.

Mutta ei surkeuttakaan. Aurinko toki paistoi usein ja jonkinmoisen ladunkin olivat vanhemmat tenavat saaneet aikaan. Koneella ei latuja silloin ajettu. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä. Maisemat olivat komeat, vaikka ei niihin lapsena niin huomiota kiinnittänyt, kuuluivat asiaan ihan luonnostaan. Ylä- ja alamäkiä riitti. Joskus laskeminen oli aika hurjaa, kun tultiin metsäistä rinnettä alaspäin pitkin puiden välissä kiemurtelevaa latua. Puiden kaataminen latu-uralta ei siihen aikaan tullut kysymykseen. Kerihangilla oli upeaa viilettää pitkin peltoaukeita.

Joskus mentiin läheiseen mäkeen, peltoaukealla sekin. Laitettiin sauvat pystyyn ja pujoteltiin. Joku oli nähnyt laskettelua televisiossa ja osasi opastaa muitakin. Kun tarpeeksi monta kertaan mentiin käännöksiä tehden, syntyi jonkinlainen ura, jossa sai vähän vauhtiakin. Kovin lyhyt vain oli meidän pujottelurinteemme. Isommat pojat rakensivat lumesta ja havuista hyppyrin. Onneksi eivät jaksaneet tehdä kovin suurta, niinpä pienemmätkin yleensä selvisivät hypystä. Kun hanki kantoi, otettiin pahvinpala tai muu alustaksi kelpaava ja laskettiin pyllymäkeä.

Jos porukkaa oli enemmän koolla, puhdistettiin järven jäätä lumesta ja ruvettiin luistelemaan. Ei meistä kukaan mikään jääprinsessa ollut, mutta tasapaino kehittyi ja hauskaakin oli. Joskus vähän pelotti, kun jäät paukkuivat ja murisivat kumeasti. Luistelukausi tahtoi jäädä lyhyeksi. Kantavaa jäätä ei meinannut tulla alkutalvesta tai vesi nousi jäälle rannoissa aikaisin keväällä. Lupaa jäälle menemiseen ei enää tullut. Potkukelkalla  voi toisinaan viilettää tietä pitkin keväämmälläkin, teitä ei turhan takia hiekoitettu. Lopulta aurinko kumminkin aina sulatti lumet ja jäät.

 

Kuva ei ole ihan minun lapsuudestani: Oulun Hiihdon parhaat 1893. Lähde:  http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Oulun_Hiihto_1893c.jpg