Ilmeisesti 1800-luvun loppupuolella pyrittiin antamaan lapsille suomalaisia nimiä. Lieneekö joku toimikunta laatinut suosituksia uusiksi nimiksi. Joka tapauksessa löysin tuohon aikaan syntyneet lapset seuraavilla nimillä varustettuna: Sanansaattaja, Kaukomieli, Lemmitty, Muisto, Jalo, Kihla, Aallotar, Wailio, Kaukovalta, Tahto, Sadelma, Orpo ja Tunne Elämä. Tuo viimeinen käsitti henkilön molemmat etunimet. Muisto-niminen lapsi oli syntynyt aviottomana. Lieneekö äiti ajatellut, että tämä oli ainoa muisto isästä. Orpo puolestaan oli syntynyt hiukan isänsä kuoleman jälkeen. Suurin osa nimistä oli annettu toiseksi nimeksi, mutta on joukossa myös ensimmäisiä etunimiä.
Tämän kuvan olen julkaissut joskus ennenkin. Norjalainen almanakka vuodelta 1644 wikimediasta.
Erityisesti toisena nimenä oli suosittu hiukan latinalaisen kuuloisia nimiä. Oliko asialla pappi vai olivatko vanhemmat halunneet antaa lapselleen vähän hienomman nimen? Tällaisia nimiä olivat ainakin Donatus, Sakeus, Hilarius, Hygienus, Albinus, Paulinus, Justinus, Antipas, Nypatius ja Basilius. Myös Nikanor, Nikeforus ja Botolf vievät ajatukset ulkomaille, mutta sopivat kyllä suomalaisten suuhun, mitä nyt b- ja g-kirjaimet ovat voineet hiukan kokea muutoksia. Naisten nimistä kirjasin ylös Seliinan, Severiinan, Loviinan, Armiidan ja Eufemian. Olisiko niilläkin ulkomaiset vastineensa? Mutta lainaahan nimet yleensäkin ovat.
Anneli aikoo viettää tulevalla viikolla liikkuvaa elämää eikä kirjoittele blogitekstejä. Palaan tekstien pariin seuraavalla viikolla. Lämpimiä kesäpäiviä kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti