Lupa tappaa?

Edellisessä tekstissä eksyin jälleen käsittelemään vuoden 1918 sotaa. Aihe on kiinnostanut jo pitkään, useistakin syistä. Ensinnäkin minun on ollut aina vaikea käsittää, mikä saa naapurit yhtäkkiä tappamaan toisiaan. Ihan konkreettisestikin. Toisekseen aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen, jossain päin maapalloa on käynnissä samanlainen tragedia. Lisäksi sukuani on ollut mukana sodan molemmilla puolilla. Tällä kertaa katsoin hiukan tarkemmin Toijalan vankileiriä, josta en muista aiemmin kuulleeni mitään. Verkkolähteiden mukaan leiri ei ollut suuri, mutta ei ihan pienikään. Siellä oli noin 750 vankia (jotkut lähteet kertovat yli 500 vangista). Toiminnassa se oli toukokuulta elokuun alkuun, jolloin vangit siirrettiiin Tammisaareen.

Erikoiseksi leirin tekee teloitettujen suuri määrä. Kun suurilla vankileireillä, kuten Hämeenlinnassa, suurin osa kuolleista vangeista menetti henkensä jonkin sairauden takia, näytti valtaosa Toijalan vankileirillä kuolleista päätyneen ammutuiksi. Jopa suunnilleen samoihin aikoihin sodan vielä ollessa käynnissä avatussa Tampereen vankileirissä näyttää pahin tappaja olleen sairaus. Kulkutaudit niittivät satoa nälän heikentämien vankien keskuudessa. Suomen sotasurmat-tietokanta kertoo, että Akaassa (Toijala kuului Akaan kuntaan) kuoli sodan yhteydessä 169 henkilöä. Kun joukosta poimitaan pois murhatut valkoiset, muualla Akaassa kuolleet sekä leirillä muuten menehtyneet (13), jää jäljelle noin 120, jotka teloitettiin, valtaosa ilmeisesti toukokuussa.

Toijalasta ei löytynyt kuvaa vuodelta 1918. Tässä rautateiden vesitorni, joka saattoi olla jo silloin käytössä. Lähde: wikimedia

Yksi selitys teloitusintoon saatoi olla se, että Akaassa ja lähikunnissa tapahtui paljon punaisen puolen terroritekoja. Nähtävästi Toijalan punakaarti syyllistyi moniin niistä. Valtaosa leirillä surmansa saaneista näyttikin olevan lähialueen kunnista. Mukana oli myös muutamia satakuntalaisia ja joitakin kauempaa tulleita. Miten vangit Toijalaan päätyivät, jäi epäselväksi. Paikallishistoria varmaan tietäisi kertoa, oliko siellä taistelu, jossa vankeja saatiin vai siirrettiinkö heitä sinne esimerkiksi Tampereelta. Se olivatko teloitetut syyllisiä terroritekoihin onkin sitten toinen kysymys. Oikeutta kai käytiin toukokuussa 1918 kenttäoikeuksissa, joissa syytettyjen mahdollisuudet puolustautua olivat miltei olemattomat. Valtiorikosoikeudet aloittivat toimintansa vasta aivan kuun lopussa. Niihin syytetyllä oli sentään jotain mahdollisuuksia saada itselleen myönteisiäkin lausuntoja mukaan.