Sukulunastusoikeutta ja lainhuutoja

Korkeimman oikeuden tuomiotaltioissa törmäsin sanaan sukulunastusoikeus. Termi on itselleni outo, kuten aika monet muutkin maanomistamiseen liittyvät käsitteet. Jos niitä on koulun historian tunneilla käsitelty, olen ilmeisesti silllä kohtaa sulkenut korvani, vaikka historia olikin mieliaineitani. No lyhyesti kertoen juttu, jota lueskelin piti sisällään alaikäisen sisaren vaatimuksen saada ostaa itselleen tilan osa, jota veli oli myymässä suvun ulkopuoliselle. Kaikki oikeusasteet suostuivat vaatimukseen.

Asiasta kyllä löytyy tietoa netistä ihan lakitekstejä myöten. Ainakin Kaisa ja Juha ovat sivunneet sitä blogeissaan. Ymmärrän asian niin, että sukulunastusoikeuden avulla haluttiin estää perintömaan siirtyminen pois suvulta. Sukulaiset voivat halutessaan käyttää etuosto-oikeutta. En osaa sanoa, vaikuttiko taustalla myös halu torjua tilojen jakamista. Toki tiloja jaettiin esimerkiksi veljesten kesken. Käytännössä kai toimittiin niin, että sukulaisilla oli ensimmäisen lainhuudon yhteydessä tilaisuus ilmoittaa käyttävänsä sukulunastusoikeutta. Jos asiasta ei päästy sopuun, tuli heidän vaatia oikeuttaan käräjillä. Eri aikoina on ollut hiukan vaihtelua siinä, kuinka laajalle suvussa lunastusoikeus on ulotettu. 

Lähde: pixabay

Olen selannut eräitäkin lainhuudatusasiakirjoja tyytyväisenä siitä, että tällaisia lähteitä on sukututkijoilla käytössään. Kovin paljon en ole miettinyt, miksi tuollainen prosessi on syntynyt. Tarkemmin ajatellen lainhuudatuksen tarkoitus on ollut taata maakauppoihin moiteoikeus. Sukulunastusoikeuden lisäksi kysymys on voinut olla ainakin myyjän omistusoikeudesta myymäänsä maahan. Toisinaan on kauppoja tehty niin sukkelaan tahtiin, ettei kaikkia lainhuutoja ole ehditty hankkia. Oikeus onkin ensimmäisen lainhuudon antaessaan usein velvoittanut myyjän hankkimaan tarpeelliset asiakirjat omistusoikeutensa tueksi. Joskus on tarvittu myös lehtikuulutusta.