Mitä sukututkija vie tuliaisiksi?

Sukututkija käy haastattelemassa sukuaan ja katsomassa (ja skannaamassa) sukulaisten vanhoja valokuvia. Viime viikolla oli taas sellaiseen mahdollisuus. Tyhjin käsin ei oikein viitsisi ilmestyä paikalle, varsinkaan jos yhteyttä ei pidetä kovin tiiviisti. Kun tietää, että vastaanottaja on laittanut pöydän koreaksi ja etsinyt vanhat albumit esille, haluaisi jonkinlaisen lahjan antaa itsekin. Useimmiten kyseessä ovat ihmiset, joilla ei ole suurempaa tarvetta millekään. Nuoret ovatkin helpompia. Raha, lahjakortti tai jotain pientä lapsille on yleensä sopiva tuliainen.

Jos sukulainen ei vielä ole saanut sukutukimusta missään muodossa, on siinä yleensä pelastus. Ei muuta kuin vääntämään jonkilainen sukupuu, jossa hän on mukana. Olen tainnut ennenkin urputtaa SukuJutut-ohjelman köyhistä tulosteista. Toivottavasti ohjelman mahdollisissa uusissa versioissa tämä korjaantuu. No, jotain pohjaa aina löytää netistä, kun tarkoitus ei ole kaupallinen. Jos sukupuu tuli jo pari vuotta sitten annettua eikä uusia tuloksia ole, joutuu miettimään jotakin muuta. Valokuvia voi ehkä hyödyntää, jos omistaa sellaisia, joita asianomaisella ei ole. Valokuvakirja on jo hiukan hintava, julisteen taitaisi saada halvemmalla. Vai pitäisikö laittaa kuvat vanhanaikaisesti albumiin?

Tuliaiseksi? Lähde: pixabay

Jos mitään sukuun liittyvää ei voi syystä tai toisesta antaa, satsaan yleensä kukkiin, ruokaan tai juomaan. Kaikki ne vaativat  hiukan lahjan saajan tuntemista, ettei vie allergikolle kovasti tuoksuvia kukkia tai alkoholistille viinipulloa. Toisinaan yritän jo vierailusta sopiessani sanoa, että tuon kahvileivät mukanani. Silti käy usein niin, että tarjottavaa on talon puolestakin. No, se ei haittaa, jos vieraita käy usein. Sukuni ei onneksi ole mitenkään tiukkapipoista alkoholin suhteen. Viinipullo on yleensä kelpo tuliainen. Sen voi sitä paitsi laittaa kiertoon, jos ei itse satu tykkäämään viinistä.